10.07.2009 - 11:55
Tuulessa sinä synnyit noitapillin sävelmästä ja tuuli sinut nyt on vienyt
Feenikslintuna annoit meille aikasi, kun tuhkasta meitä varten nousit
Lensit elämääni voimana ja tulenliekkinä, värinä ja nauruna
Se nauru ja ilo jää jälkeesi kaikumaan, kun olet takaisin tuhkaasi nukkunut
Sinua minä odotin koko lapsuuteni, vain sinua kultakoirani
Lämpimine tassuinesi saavuit ja teit maailmastani paremman
Sinun hymyäsi, sitä minä nyt niin valtavasti kaipaan
Mutta elämänvoimallasi kasvatit minusta vahvan kestämään
Sinä olit minun pieni prinssini, elämäni rakkaus ja keskipiste
Sait valtakunnaksesi koko suuren sydämeni
Sama sydän tulee kuulumaan sinulle edelleenkin
Nyt ja aina, muistona ajastasi
Vielä toisinaan, kun oikein tarkasti kuuntelee,
saattaa tuulessa kuulla soivan noitapillin sävelen
|
Kirjoittaja
Noora Hämäri Tämän blogin kirkkain tähti, hollanninpaimenkoira Tuhka, on poistunut keskuudestamme, mutta jääköön kuvat ja kirjoitukset muistamaan rakasta koiraa.
Tuhkasta tuli enkelikoira 26.6.2009.
Se sai siivet selkäänsä nuorella iällä onnettomuuden vuoksi.
Kirjoitukset jatkuvat omistajan omassa blogissa, muistoina ja ajatuksina.
Linkki on yllä, nimen alla.
Tuhkasta
Nimi: Kastaalin Noitapilli, "Tuhka"
Rotu: Hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen
Elämä: 3.5.2008 - 26.6.2009. Menehtyi jäniksen perässä auton alle.
Saavutetut näyttelyt: 1x SERT, 1x Vara-SERT, 2x EH
Harrastuksia olivat: Päälajeiksi oli tarkoitus nousta toko ja agility. Tokossa olimme hyvässä vauhdissa ja agilityn kerkesimme juuri aloittaa. Omaksi iloksi jäljestimme, pyöräilimme, juoksimme ja touhusimme vain paljon kaikka yhdessä. Tuhka kerkesi olla monessa mukana.
Kalenteri
1.7.09 Merkinnät loppuvat tähän.
Meneillään meillä oli agilityn alkeiskurssi ja olimme ilmoittautuneet Helsingin koiranäyttelyyn.
|
