// Muoks: Lyhentelinpä ihan pikkuisen tekstiä. 

Taikasanat vuodelle -09: ulkoilua ja puuhailua lauman parissa. 
Juhuu, Jussia on vietetty viikonlopun verran ja se on nyt takana. Vaikkei tänäkään vuonna päästy kotikontuja kauemmas eikä nähty kokkoa ja vaikka aatonkin satoi, oli hemmetin mukavaa. Hiljaisessa Helsingissä on hyvä rentoutua ja ulkoilla. Me vietimme perhekeskeisen ja ulkoiluntäyteisen viikonlopun, mistä etenkin Tuhka piti suuresti.

Lopussa Lindan ottamia upeita kuvia sunnuntailta, Rajasaaresta!

Aattona kotihengailua ja ulkoilua. Päivän ulkoilusaldo vajaat 4 tuntia.
Perjantaiaamuna pääsin Tuhkan kanssa kahdestaan aamulenkille, ah mitä herkkua. Nyt työviikoilla Lauri on ihana ja lenkittää koiran aamuisin, että minä saan nukkua vähän pidempään, mutta kyllä niitä aamulenkkejäkin tulee nopeasti ikävä. Harmaasta päivästä ja sateesta huolimatta lähdettiin hännät heiluen ulos. Säästä ja Juhannuksesta johtuen ulkoiluväylät olivat ihan tyhjinä, joten Tuhka pääsi vilistelemään vapaana mielensä mukaan puolentoista tunnin verran. Matkalla nähtiin useita jäniksiä ja aivan pieniä, suloisia fasaaninpoikasia yhden pesueen verran. Kotiin palattiin likomärkinä, nälkäisinä ja hymyillen.
Päivälenkille lähdettiin kaikki kolme yhdessä. Juhlan kunniaksi Tuhkalle otettiin mukaan ihan vesilelu ja narupallokin. Palloa heitellen ja peltoja samoilleen lenkistä tuli parituntinen, etenkin kun tassuteltiin Vantaanjoen varteenkin pärskimään ja läträämään. Tuhkan vesipetoilulle antoi lisäpotkua se uusi Wubba-lelu, vietävä kun ei millään pysynyt rannassa kuivalla maalla. Kotimatkalla kuivatettiin koiraa narupallon perässä ja samaista palloa Lauri pelasti moneen kertaan puista. Kotipihoilla juoksukaveriksi löytyi vielä mukava kultainennoutaja.
Iltaa vietettiin elokuvien, laumahuvien ja hyvän ruoan parissa. Iltoihin kuuluu nyt myös yhtenä laumahuvina naksuttelu. Opetan naksuttimen kanssa Tuhkaa seisomaan etutassut hiirimaton päällä, käytetään tätä taitoa agilityssä kontakteissa tai ei. Huvia riittää, kun minä konttaan lattialla naksuttimen ja nakinpätkien kanssa ja koira loikkii paikkaa vaihtavan hiirimaton perässä. Ulkona pistäytymisen jälkeen päätettiin päivä hellittelyhetkeen. Tuhka köllötteli pitkät pätkät lattialla minun sylissä ennen nukkumaanmenoa.

Lauantaina pesuleiri ja saunontaa. Päivän ulkoilusaldo vajaat 3 tuntia.
Äärettömän hitaan aamun jälkeen suunnattiin minun vanhemmille keikkaa tekemään. Matkaa tehtiin tuttuun tapaan hieman ristiin rastiin ja kaikenmoista tutkittiin. Vanhemmilla minä ja Lauri jatkettiin joku aika sitten aloitettua ikkunan- ja matonpesua, nyt pestiin kahdet ikkunat ja matto. Pesuleirin ajan raitakoira torkkui eteisessä vahtipaikallaan, ja tulipa se parvekkeen lasien pesussa työnjohtajaksi jälkeä tarkastamaan. Hommien jälkeen syötiin ja Tuhka sai herkullisia lihapaloja ja ylijäämiä juhannusateriasta. Siitähän se leveä virne koiran naamalle tuli.
Kuuden jälkeen tassuteltiin vielä omalla sakilla semmoiset seitsemän kilometriä minun vanhemmilta Laurin vanhempien kotiin saunomaan. Tuhka sai jolkotella tuoksujen perässä miten tahtoi, kun muita ihmisiä ei pahemmin näkynyt. Oulunkylän päässä poikettiin Pikkukosken komeilla kallioillakin kiipeilemässä. Ogelissa vietettiin iltaa ja saunottiin kolmen hengen voimin aika myöhään, joten sinne jäätiin yöksi. Tuhkalle kerättiin kaapeista sekalainen herkkuillallinen, jonka jälkeen vatsansa viereen oli hyvä käpertyä nukkumaan.

Sunnuntaina paluu kotioloihin ja koirasuhteisiin. Päivän ulkoilusaldo reilut 6 tuntia.
Viikonlopun päätöspäivänä Tuhka herätteli meidät aamuserenadilla Ogelissa ja hoputti aamutoimien jälkeen ulos ja lenkille. Ihmisten osalta nukkuminen meni ehkä vähän poskelleen, mutta hei, saipahan taas raitasika ihmisiin vipinää. Aamulenkiksi tassuttelimme jälleen kertaalleen Pikkukosken kallioiden ylitse, joenvarsimaisemien kautta kotiin reilun tunnin verran.
Yhdeltä minulle ja Tuhkalle tulikin sitten taas lähtö. Olinpa sopinut pitkästä aikaa Tuhkan päänmenoksi koiratapaamisen Pasilassa tavattiin pitkästä aikaa Linda ja ihana Nita-tyttö. Pasilasta käveltiin Rajasaareen ja merenrannassa Linda sai hyviä kuvia Tuhkasta. Saaressa pedot päästettiin irti pitkän kävelyn jälkeen ja kakaroilla riitti taas yhteistä juttua. Tämä omistaja täällä epäilee, että hänen pieni raitapoikansa on auttamattomasti ihastunut viehättävään tervuerentyttöön.
Saaressa nuoripari sai viilettää sydämensä kyllyydestä pitkin kallioita, heinikoita ja merenrantaa. Välissä meno meinasi kuumentua, kun Tuhkalla oli sekä suuri keppi että ihana nainen puolustettavinaan muuta koirakansaa vastaan. Koirat saivat uida ja juosta tuntitolkulla mielensä mukaan. Nita ja Linda olivat hyvää seuraa neljän tunnin ajan ja koirat nauttivat.
Viideltä lähdettiin takaisin kotiin päin, Tuhka taakseen katsellen kaveriaan etsien. Vaikka bussi keskustaan ja juna Malmille olivat täysiä ja kuumia, ei Tuhkalla ollut ongelmaa torkkua penkkien alla. Kaipa se näki vauhdikkaita unia kuluneesta Juhannuksesta.

Kuvia Rajasaaresta. Kiitos Linda kuvailuista!
Kuvaus: Linda Toivonen

Saareen mennessä saatiin vielä kuivia kuvia Tuhkasta.

Saaressa märkä koiralauma rellesti pitkin rantaa. Tuhka hukkasi vauhdissa korvansakin hetkeksi.

Keppileikeissä oli koko porukka mukana.

Vedessä Tuhka oli kiistaton kepin hallitsija!

Maallakin vauhtia kepin kanssa riitti.

Vesisekoilun jälkeen nuoriso siirtyi kuivalle maalle kaahailemaan.

Tuhkamies edusti Saaressa.

Nuorestaparista saatiin yhteiskuva rannalla, peräti paikallaankin.

Keskiviikko oli tokotreenejä vastaan.
Pitkän työpäivän jälkeen minä olin ihan väsy ja möks ja matkakorttikin oli hävinnyt ja junalippujenkin hintoja korotettu. Ja vaikka mitä tyhmää. Laurin kehotuksesta kuitenkin lähdettiin kiiruhtamaan Malminkartanoa kohti. Pasilassa hypättiin ilmeisesti jossain höyryissä junaan ja Mäkkylässä aloinkin ihmetellä sijaintiamme. Olimmepa hypänneet väärään junaan ja päädyimmepä Leppävaaraan. Seuraavalla junalla palattiin takaisinpäin Huopalahteen päästäksemme oikeaan junaan. Huopalahdessa oli sitten ilmoitus, että seuraava M-juna olisi reilusti myöhässä. Pienen laskeskelun jälkeen totesin, että parhaimmillaankin ehtisimme treeneihin vain 20 minuutiksi, mikäli meitä edes enää huolittaisi ryhmään kesken kaiken. Että voi vinkulelu.
Syvään huokaisten luovuin treeneihin kiiruhtamisesta. Pyörähdimme Huopalahden aseman läheisyydessä haistelemassa uusia tuoksuja ja Tuhka pääsi helpotuksekseen asioilleen. Otimme sitten M-junan stadiin päin. Pasilassa saatiinkin juosta lujaa siihen päivän viidenteen, kotiasemalle vievään junaan. Tuhka innostui juoksemisesta ja vauhditti minua nätisti hihnasta vetämällä, kuin tsempaten "tule, tule, kyllä me ehditään siihen junaan." Laiturilla konnari oli juuri sulkemassa junan ovia ja Tuhka haukahti sille muutaman kerran merkiksi, että hei, täältä laiturin toisesta päästä ollaan vielä tulossa. Tuhkan ansiosta me ehdittiinkin.
Sitten junassa kotiin mennessä ei enää ärsyttänyt niin paljon. Totesin vain, että hemmetti kun rakastan tuota raitakoiraani ja että tulipahan ainakin matkustettua koiran kanssa junilla. Junasta soitin Laurille ja ehdotin rentouttavaa iltakävelyä kolmistaan. Malmilla käytiin sitten leikkimässä ja kävelemässä kaikki yhdessä ja siitäkin tuli parempi mieli. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tokosuunnitelmia.
Viime aikoina emme ole edistyneet tokossa pahemmin. Tuhka tekee kyllä hyvin ja innokkaasti reiluilla avuilla, mutta sen päähän ei tunnu jäävän liikemalleja. Perusasentoa on hinkattu edistymättä. Paikallaololiikkeet ovat jopa ottaneet hieman takapakkia. Nyt me pidämme taukoa kursseista ja otamme kesän mittaisen kotiharjoittelujakson. Minusta tuntuu, että Tuhkan tottistelumoottori vaatii vielä kypsymistä. Kursseilla liika häiriö on liikaa. Jatkamme omilla treeneillä motivaatiota ylläpitäen ja hiljalleen liikkeitä hioen.

Onpas tullut pidempi väli päivittelemättä. Korjataan asia.

Viime viikon tokosta lyhyesti:
Treenattavina asioina olivat hyppy esteen yli, paikalla istuminen ja luoksetulo. Hypyt menivät varsin mallikkaasti, olemme salaa harjoitelleet metsäpoluilla runkojen yli. Vihjesanasta koira hyppäsi esteen yli palkalle. Luoksetulossa jätettiin koira matkan päähän istumaan ja kutsuttiin sieltä liikkeeseen mukaan. Ei vielä huoliteltua loppua. Paikalla istumiseen tarvitaan malttia.
Treenien loppumaku oli ihan hyvä, Tuhka tosin kuumenee muista koirista edelleen ja jodlaa muiden iloksi turhan paljon.

Eiliset tokot:
Lähdin Tuhkan kanssa puoli seitsemältä kotoa ja kävimme virittäytymässä läheisellä nurmikentällä. Meillä oli tosi hyvät leikit! Juuri kun olen itkenyt tänne, ettei me osata ja yhyy on huono fiilis niin johan alkaa toimia. Tuhka kävi selvästi lukemassa bloginsa jossain välissä. Vire leikkimisessä on parempi ja suuntautuminen suurimman osan aikaa minuun, jee! Lelu alkaa pikkuhiljaa palautua omistajan tassuunkin.  Sadekaan ei haitannut meidän riemua mitenkään.
Kahdeksaksi junailtiin jälleen Malminkartanoon. Kentän laidalla otin kontaktitreeniä ja hihnakäyttäytymisen muistutusta. Tuhka ei treenien aikana kuitenkaan ottanut yhtä paljon kierroksia muista kuin aiemmin. Ilmeisesti sadesää, juoksutukset, leikkimiset ja junamatkat rauhoittivat poikaa hieman. Väliin se silti jodlasi ja sinkoili. Koko illan ajan satoi, joten kotimatka oli hieman vaisu molempien osalta. Kotona sain läpimärät, jäätävät, hiekkakerroksella kuorrutetut vaatteet pois, kuivasin koiran ja paineltiin molemmat lämmittelemään. Nukkuminen teki hyvää.
Liikkeet: hyppy, paikallaolo, luoksetulo.
Hyppy: Harkat aloiteltiin hyppykierroksilla, kun este oli käytössämme. Kouluttaja kehui vauhtia ja suoritusintoa. Palkkasin patukalla.
Paikallaolot: Paikallamakuu otettiin jo toisena liikkeenä, joten Tuhkalla oli aivan liikaa säntäilyintoa hyvään suoritukseen. Monta kertaa nousi perään, mutta tarjosi itse uudelleen maahanmenoa. Helpotin harjoitusta pysymällä lähempänä ja palkkaamalla usein. Viimeisellä kerralla koira pysyi maassa hyvin.
Kokeilin myös paikalla istumista perään. Kerran nousi, mutta jujun tajuttuaan pysyi taas nätisti. Paikallaolot vaativat treeniä. Namipalkka kierrosten vähentämiseksi.
Luoksetulo: Ensimmäistä kertaa tehtiin koko liike. Jätin koiran ja se pysyi, kutsuin liikkeeseen ja se tuli vauhdilla, lopetin kutsumalla koiran eteen ja se istui eteen. Avut olivat tietenkin suuret ja lelupalkalla intoa riitti. Jatkossa opetan koiran tulemaan sekä sivulle, että palveluskoirapuolta ajatellen eteen istumaan. Toimii.

Viime viikon mätsäristä:
Torstai-iltaa vietimme Hesperianpuistossa, Finlandiatalon vieressä mätsäripyörteissä. Ja varsinaiset pyörteet olivatkin. Paikka oli uusi ja mätsääjiä ihan mukavasti. Ja Tuhka oli hulivili-tuulella. Bongattiin tuttujakin, toko-kurssilta tuli tuttu Domi-tolleri mätsäämään. Pojat saivat odotellessa vähän painia keskenään energiankulutukseksi.
Kehässä esiinnyimme toisena parina, vastakilpailijana meillä oli valtava tanskandogginarttu. Yllätykseksi Tuhka esiintyi varsin luontevasti, seisoi maltillisesti ja ravasi siististi. Veimme punaisella nauhalla voiton tanskandoggista. Jäimme kehän laidalle odottamaan vuoroamme ryhmäkehään.
Ryhmäkehää saatiinkin odotella melkein puolitoista tuntia. Jälkikäteen tajuan, että olisi kannattanut käydä kävelemässä Tuhkan kanssa tai ottaa pieni leikkihetki ajankuluksi, koska Tuhka oli aikas levottomalla tuulella. Kakara mölisi minkä jaksoi, syöksähteli muita kohti ja muutenvain tempoi hihnaansa. Ei ihan niitä nautinnollisimpia mätsäriodotteluita.
Kun pääsimme punaisten nauhojen kehään homma oli jo hyvää vauhtia menossa poskelleen. Kumpikin oli kerännyt odottelusta kierroksia mukavasti eikä Tuhka enää tiennyt mitä keskittymiskyky tai korvat ovat. Loppu meni ihan jazziksi. Hyrränä pyörivän ja nenä maassa ravaavan koiran kanssa ei tullut enää sijoitusta. Saatiin silti herkkutikkuja ja halpislelu palkinnoksi. Arvostelu: PUN ei sijoitusta.
Harmitti muuten pikkusen lopputulos, kun alku meni niin hienosti. Mulla meni hermo. Nyt koko loppuhäsellys aiheuttaa lähinnä hilpeyttä ja tiedetään ainakin mitä tehdään ensi kerralla toisin.
Hyvä muistutus siitä, että mehän ei kisata mätsäreissä, sinne mennään pitämään hauskaa. Ja aina holskun kanssa huumorintaju mukana, hermoja ei hyödytä menettää.

Terveys ja liikunta.
Illat ovat nyt olleet hieman viileämpiä, joten ilmat sopivat hyvin pyöräilyyn. Alkuviikosta tehtiin vartin lämmittelylenkki ja lähdettiin ajelemaan. Tuhka ei enää arastele pyörää, joten voidaan tehdä hyviä kierroksia. Kierreltiin hiekkateitä Falkullan kotieläintilalle ja Tapanilan kautta takaisin Malmille päin. Juomatauoista huolehtien ajeltiin makeaa vauhtia iltahämärissä. Kerran pysähdyttiin hieman pidemmäksi aikaa, jolloin päästin Tuhkan juoksentelemaan vapaana pelloille. Hetken päästä meillä olikin holskuihailija juttuseurana. Kotiinpäin kuljettaessa raitapoika laukkasi tai ravasi hyvin rennosti eikä pyrkinyt lainkaan pyörän edelle tai kiristämään siimaa. Taisi se hymyilläkin juostessaan. Loppuun jäähdyteltiin puolentunnin kävelylenkin verran. Todella miellyttävä pyöräreissu.
Lihansyöjän ruokavaliota on muutettu hitunen. Raakaruoassa ollaan ja pysytään, mutta kanakasvis-mix on vaihdettu sikakasvis-mixiin! Se on muutaman euron edullisempi ja minusta siinä on paremmat ravintoarvot. Rasvaa ja proteiineja on enemmän lisääntyneisiin energiantarpeisiin. Kilo kyseistä herkkua pitää raitapojan menossa ja kunnossa.

VIIKONLOPULLE SUURIA SUUNNITELMIA!
Koiranäyttelyitä, matkailua, yöpymistä hostellissa ja paljon hollanninpaimenkoiria.
Päästään reissaamaan enemmänkin ensi viikonlopun aikana. Kivaa. Lauantaina aikaisin Lauri tulee autolla ja pakkaa meidät kyytiin. Kymmeneksi ajellaan Saloon koiranäyttelyyn. Holskuja tulee paikalle peräti 6, joista lyhytkarvaisia 2. Me lähdetään kokeilemaan onko hyvällä mätsärikaudella opittu mitään.
Salon näyttelyn jälkeen jatketaan matkaa Turun suuntaan, Kaarinaan. Kaarinassa yövytään opiskelija-asuntolassa koko lauma. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pitkille lenkeille peltojen lomassa.
Sunnuntaina jälleen aikaisin kerätään kimpsut ja kampsut taas mukaan ja ajetaan aamupäivän aikana Pöytyälle, hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn. Ah, tätä on odotettu! Erkkarissa luultavasti ja toivottavasti vietetään puoli päivää monenraitaisten koirien parissa. Tuhka on yksi näyttelyn 97:stä koirasta.
Toivon mukaan onnellisina ja uupuneina suunnataan auton nokka takaisin Helsinkiä kohti joskus sunnuntai-illan aikana.
Siitä sitten myöhemmin.

Nyt me pojat lähdetään lenkille. Tuhka lepäilee boksissaan rakas pullo kainalossaan ja vilkuilee siihen malliin, että jokos mentäis. Vesisadekävelyt ovat ihania.
Hellurei.

Tänään ollaan vietetty päivää rentoutuen. Aamulla nukuttiin pitkään, käytiin aamulenkillä juoksemassa ja leikkimässä ja sen jälkeen vilpoinen kesäsade ajoi meidät kotiin. Ennen sadetta oltiin taas etsimässä Tuhkan kaulapantaa, jonka se hukkasi pari päivää sitten pusikoihin. Miten ihmeessä koira hävittää pannan kaulastaan? Ärsyttää, kun uusi, kallis panta hävisi nimilaattoineen päivineen. Etsintöjä jatketaan. Illalla mennään taas tokoilemaan.

Eilen minulla olikin viimeinen varsinainen koulupäivä, enää todistus pitää hakea lauantaina. Sitten on lukio minun osalta takana, ainakin muutaman vuoden ajan. Eläinkoulutukset odottavat! Näinä vapaapäivinä olemme Tuhkan kanssa tehneet pitkiä lenkkejä, kun ilmatkin ovat olleet täydellisiä. Eilenkin tassuteltiin Malmin lentokentän ympäri, sellainen mukava 3 tunnin lenkki. Viileämpinä päivinä käydään juoksemassa tai pyöräilemässä ja treenaillaan. Leikkimistä treenataan edelleen.

Terveys.
Käväisimme maanantaina eläinlääkärillä rokotuksissa. Samalla koiralle tehtiin terveystarkastus, ja kaikki tietenkin hyvässä kunnossa. Lääkäri sanoi Tuhkaa oikein miellyttäväksi. Vuoroa odotellessa pääsin myös punnitsemaan jätkän kunnon vaa'alla. Tuhka painaa tasan 30 kiloa, kun pari kuukautta sitten paino oli 30,5 kg. Kevään lenkit, treenit ja reissailut ovat näköjään yhdessä raakaruoan kanssa tehneet jotain. Kesämies on timmissä kunnossa ja hyvä niin.
Myös madotus on hoidettu tältä keväältä. Lääke oli tällä kertaa Lopatol ja sekin on sopinut hyvin. Kesällä myös rymytään vaikka missä metsiköissä ja pelloilla ja reissataan pitkin Suomea kaikenlaisten öttiäisten syötävänä, joten Tuhkalla on nyt punkkipanta. Saas nähdä toimiiko, se kumminkin saa olla kaulassa ainakin elokuun loppuun asti. Mökkireissulla se varmasti onkin tarpeeseen.

Treenit.
Viime ja kuluvalla viikolla tokotreenit ovat jääneet vähemmälle, kun on ollut niin paljon muutakin juttua. Vähän sivulletuloa, paikalla istumista, maahanmenoa ja seuraamista ollaan otettu bussipysäkeillä ja lenkeillä. Kesän alettua päivätkin ovat olleet niin kuumia koiralle, etten ole halunnut hikisellä treenistelyllä viedä intoa ja kaikkia mehuja koirasta.

Leikkiminen vaatii harjoitusta. Tuhkan pentuaikoina en varsinaisesti leikittänyt koiraa, sen opimme vasta kursseilla. Tuhka taistelee kivasti, mutta lelun voitettuaan se joko lähtee sen kanssa karkuun tai tiputtaa sen hetken päästä oman onnensa nojaan. Hyvinä päivinä Tuhka palauttaa lelut minun luokse tai jopa tarjoaa niitä leikitettäviksi, ja sitä minun onkin pyrittävä vahvistamaan. Jatkamme kahden lelun leikkejä siten, että palautetusta lelusta tai koiran tekemästä aloitteesta lentää toinen lelu. Patukasta taistelemme, mikäli koira tarjoaa sitä minulle, muuten olen passiivinen tai liikun poispäin houkutellen koiraa tuomaan patukkaa. Palkkaan kaikesta kontaktista ja lelun tarjoamisesta ja ylipäätään kaikesta innosta, joka kohdistuu minuun.
APUVA. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuhkaa on vaikea saada leikkimään minun kanssa. En tiedä onko taisteluleikit ollenkaan hyviä tässä tilanteessa, ettei koira koe sitä kamppailuksi. En tiedä teenkö ollenkaan oikein, kun leikkimistreeni ei oikein tuota tulosta. Edelleen minä leikin enemmän kuin koira ja huono leikkiminen näkyy etenkin koulutuksissa, kun koira huitelee lelunsa kanssa missä sattuu. Olisinpa ymmärtänyt heti alkuun paremmin vahvistaa oikeaa käyttäytymistä. Kokemattomuus soikoon.

Agility on meillä nyt ihan uusi juttu. Kävimme lauantaina 23.5 Hollanninpaimenkoirayhdistyksen järjestämässä agilitypäivässä tutustumassa lajiin.
Alkutunnelmat eivät olleet niin hilpeät, kun Espoon perukoille etsiytyminen keskustan kautta kesti myöhästelevillä busseilla yli tunnin suuntaansa ja menomatkalla räpsähti tarkastusmaksukin maksettavaksi, kun leimasin kortin vahingossa Helsingin sisäisellä enkä seudulla. Harmitti helvetisti, kun rahaa ei kuitenkaan koskaan ole liikaa ja lipuntarkastajat sentään näkivät minun leimaavan lipun! No, näköjään vahingoista saa toisinaan maksaa karvaasti. Huokaus. Tarkastusmaksun summalla opiskelija matkustaisi jo yli 3 kuukautta :<
Kenttä kumminkin löytyi helposti hyvän ohjeistuksen ansiosta ja loppujen lopuksi Puolarmetsään oli helppo päästä. Sadekin oli loppunut. Tuhkan kanssa ensin kierreltiin kenttää ja katseltiin muiden holskujen menoa. Nähtiin niin karkkaria, pitkäkarvaa kuin lyhkäreitäkin. NIPA-VELIKIN OLI PAIKALLA! Riikalla sattui olemaan ylimääräinen häkki mukanaan, johon Tuhka saatiin ihmettelemään dalmatialaistuoksuja. Muutaman tunnin minä ehdin istua kentän laidalla imemässä oppia muiden touhuista ennen omaa vuoroamme.
Lajiin tutustujia paikalla oli kolme. Nuoria vuoroteltiin kentällä, ettei kukaan väsähtänyt liikaa. Tuhkan kanssa harjoiteltiin ihan ensin putken suorittamista. Hyvin nopeasti poika tajusi jujun. Toisella vuorolla putkea pidennittiinkin ja siihen voitiin tehdä jo reilu mutka. Meni tosi hienosti. Seuraavilla vuoroilla harjoiteltiin hyppyesteitä ja ohjausta. Viimeisillä kerroilla liitettiin muutama aivan matala hyppyeste putkeen ja niitä Tuhka menikin lujaa ja onnistuneesti. Tuhka oppi vauhdikkaan lajin idean hyvin nopeasti ja tekikin innolla.
Tunnin treenin jälkeen oli erittäin hyvä mieli ja kaikki harmitukset tiessään. Jälleen sai olla todella tyytyväinen koiraansa. Kotimatka meni hyvin kahden väsyneen treenaajan nuokkuessa busseissa ja junissa. Tuhka väsähti täysin agiharjoituksista ja nukkui junassakin jaloissa. Ikinä ennen en ole joutunutkaan herättämään koiraa junasta poistuttaessa.

Lajista ja treeneistä innostuneena olenkin varannut minulle ja Tuhkalle agilitykurssin Koirakeitaalle. Siitä tulee hauskaa. Täytyy vain miettiä palkkauskeinot etukäteen ja petrata leikkimistä.

Myyrästäjä.
Eilen iltalenkillä Tuhka harrasti pelloilla aika tiiviisti kettuhyppyjä ja leikkihyökkäyksiä. Sitten se ei enää ollutkaan leikkiä. Tuhka säntäsi vauhtiin ja hyökkäsi heinikkoon jonkin perään. Samassa se jokin oli jo koiran hampaissa. Tuhka teki kahdet hurjat tapporavistelut ennen kuin ehdin edes älähtää. Kun minä juoksin koiran viereen se oli jo laskenut otuksen hampaistaan ja mennyt maate polulle. Heinikossa makasi suuri vesimyyrä, jonka kehossa oli hampaanjälkiä. Se hengitti vielä muutaman kerran ja kuoli. Pieni keho pysähtyi kokonaan.

Ja minä toruin koiraa ankarasti. Ei siitä tietenkään ollut hyötyä sen jo tapettua myyrän, mutta suuttumus tulee luontaisesti kun omistaa itse 5 gerbiiliä. Petohan tuo koira on, siitä ei pääse mihinkään. Tällä kertaa se kuitenkin vain tappoi sen rotan kokoisen vesimyyrän ja jätti sen heti sen jälkeen minun huolekseni. Me jätimme myyrän kettuille.

Saalistusvietistä on hyötyä koulutuksessa, mutta kotioloissa sen haluaisi pois. Onneksi Tuhka tietää lentävänsä oitis ikkunasta ulos jos vilkaiseekaan väärällä tavalla gerbuja. Kotona on pysynyt ja toivottavasti pysyy rauha maassa. Ulkona se onkin sitten tiikeri.

Gerbiilipulma.
Eilen lenkin jälkeen kotona oli sitten toisenlainen ongelma. Annoin kaikille gerbuille pahvirullia nakerreltaviksi. Pojat sai erikoiskohtelua, kun annoin niille sellaisen kaupasta napatun oikein paksun rullan. Ne ovat myös paljon wc-paperirullia ohuempia. Pojat ei ole pitkään aikaan saaneet sellaista, ilmeisesti viimeksi aivan pieninä.

Huh, en olisi ikinä uskonut joutuvani pelastamaan gerbiiliä pahvirullasta! Pojat eivät enää mahdu kaupan rullista läpi, mutta kai Vaneli oli sitä yrittänyt ja jäänyt kiinni. Vanelin takapää näkyi rullasta ja se hengitti kauhuissaan. Sai otettua gerbiilin ja rullan sängylle. Kuumeisen mietinnän jälkeen sahasin veitsellä rullan puolivälistä lyhyemmäksi ja näin, että Vanelilla oli kiilautunut etujalka pään alle jumiin. Aloin kuoria rullasta kerroksia Vanelin riuhtoessa itseään irti. Koko tilanne oli aikas järkyttävä. Pientä eläintä on käsiteltävä hyvin varovasti, mutta kuitenkin halusin pelastaa sen nopeasti, ettei se menisi shokkiin. Pieni sydän takoi paniikissa kauheaa vauhtia. Kaiken päälle Vaneli riuhtoi takajaloillaan niin kovasti, että sen kynsi irtosi. Onneksi pian sain kuorittua rullasta niin monta kerrosta pois, että se pehmeni ja Vaneli sai itsensä ulos. Hetken se hoiperteli huojentuneena ja kiipesi syliin. Terrassa se ontui hieman. Pörrö tuli heti pitämään veljestään huolta.

Pelastusoperaatiosta selvittiin säikähdyksellä. Ja opittiin ettei enää liian pieniä rullia nakerreltaviksi. Eläinlauman kanssa ei kyllä tule tylsäksi elämä!

Huomisen riemu.
Lauri tulee huomenna kotiin kahden viikon reissusta. Meillä onkin ollut ikävä koko poppoolla. Lauri on Tuhkan idoli.

Juu, näitä ensimmäisiä uusia asioitahan on tullut nyt paljon.

Vahinko:
Äsken vahingossa leikkasin liikaa koiran kynttä, sitäkin ensimmäisen kerran. Meidän vieressä raivataan maata ja räjäytellään, joten Tuhka hätkähti pikkuisen räjäytyksestä aiheutunutta tärähdystä ja nykäisi takajalkaa juuri sen verran, että saksien asento muuttui ja leikkasin liikaa kynnestä. Tuli tippa verta. Tuhka itse ei vain huomannut mitään. Ihme. Joten ei käynyt suurta vahinkoa. Loput kynnet leikkasin kuitenkin varovaisemmin ja nameja syötellen.

Liikunta:
Olemme aloittaneet pyöräilykaudenkin muutama päivä sitten. Kävin ostamassa pyörään koiralle sivutelineen, jonka kanssa se juokseekin kauniisti. Alkuun talutin pyörää ja sidoin koiran pidempään taluttimeen ja annoin rauhassa aikaa tutustua koko laitokseen. Ensimmäisen vartin ajan Tuhka väisteli epäluuloisena, kun pyörä kolahti kynnysten kohdalla tai yritti haastaa sitä leikkiin. Harmi, kun ei kankea kaveri oikein syttynyt leikkiin mukaan ;) Sen jälkeen vaihtelin koiraa pyörään kiinni ja vapaaksi. Tuhka huomasi nopeasti, ettei pyörässä ole mitään jännitettävää ja että hei, sen rinnallahan pääsee entistäkin nopeammin juosten koirapuistolle leikkimään!
Pidän vielä jonkin aikaa vauhdin rauhallisena, vaikka Tuhkalla olisikin haluja ja kykyjä kovempaankin menoon. Kevyesti nuoren koiran kanssa. Alkulämmittely ja loppujäähdyttely kävellen ovat myös tärkeitä.

Treenit:
Tänään illalla päästään taas tokoilemaan Malminkartanoon. Viime kerta jäikin väliin minun toipumisen takia. Sitä suuremmalla innolla illalla treenistelemään.

Sunnuntaina mummolakäynnin jälkeen minä ja Tuhka kerättiin kotoa kamppeemme ja tassuteltiin kilometrin päähän vanhemmille viettämään äitienpäivää. Ja tänne on jääty joksikin aikaa.

Minä olin maanantaina aamulla vaikeahkossa hammasleikkauksessa, jonka jälkeen palattiin äidin kanssa kotiin lepäilemään. Yksin ei ole kiva viettää sairaslomaa, Laurikin on ulkomailla kursseilla muutaman viikon. Sunnuntaina kotoa lähdettäessä kerättiin ruokavarastot muutaman päivän varalle vanhemmilla vietettävää aikaa varten. Minulla on ollut vaihtelevasti parempi ja huonompi olo eikä leukaperien turvotus ota vieläkään laskeakseen, joten muutama päivä venähtää varmaankin potemisviikoksi.

Lepoviikko ei koskaan tee pahaa, vaikka se olisikin sairaslomaa.

Tuhkaan olen ollut valtavan tyytyväinen tänä aikana. Energiselle koiralle päivät ovat olleet hurjan pitkiä ja virikkeettömiä, kun minusta ei nyt oikein ole touhuamaan sen kanssa. Silti se käyttäytyy erinomaisesti. Tuhka lepäilee kaikki päivät minun läheisyydessä rauhassa ja yrittää kerta toisensa jälkeen tunkea itseään samaan kaappiväliin kuin pikkupentuna. Välillä väsähtäneitä katseita vaihdettaessa se tulee hipaisemaan kuonolla kättä. Jos minä nousen, koirakin on ylhäällä ja kulkee varjon lailla mukana. Tuhka tajuaa oikein hyvin, etten minä ole parhaissa voimissani. Ulkona se sovittaa vauhtinsa minun varovaiseen hipsimiseen ja varoo kiristämästä hihnaa liikaa. Huligaani tykkää toisinaan hämmentää omistajaansa täydellisellä hihnakäytöksellä.

Yhteydenpidosta Tuhka oli ensin hiukan ihmeissään. Minulla on puhuminen jokseenkin hankalaa, joten pyydän huomiota pelkällä äännähdyksellä tai eleellä. Näiden muutaman päivän harjoittelun jälkeen sitä katsekontaktia satelee kauniisti ja minä palkkaan minkä ehdin. Sairastellessa saa aina hyvän muistutuksen hollantilaisen herkkyydestä ja kyvystä lukea omistajaansa. Se on niin sopeutuvainen.

Harmi vain, kun oman voinnin takia on tällä viikolla jouduttu jättämään noita mätsäreitä, treenailuja ja tämän päivän koulutus väliin. Lenkitkin jäävät lyhyiksi ja isäkin mielellään antaa koiralle vaikka mitä syötävää.

Hiljaisia päiviä taitaa tulla vielä muutama. Minä jatkan täällä kiisseli-diettiä ja parantelemista Tuhkan kanssa. Koirasta on kyllä suunnaton hyöty; se tuo eteiseen kulkeutuneen sukan sängyn viereen, tassuttelee joka hetki tukena ja piristää hassutuksillaan potilaan mielialaa.
Suuri kiitos myös Sadulle koiranulkoilutusavusta!

Meidän piti tänään lähteä Match Show'hun Herttoniemeen treenaamaan näyttelytilanteita ja esiintymistä, mutta se on nyt peruuntunut. Tuhka oksensi aamuyöllä ja ulkona sataa aika mukavasti, joten ei ole mitään järkeä lähteä. Tosin olisihan se varmasti huvittavaa mennä esittämään uitettua rottaa... ;D

Tänään otetaan sitten vain omaa näyttelytreeniä; juoksemista, seisomista ja muuten vain yhteistä pyörähtelyä.

Helsingin Messukeskuksella on tänään myös Kuljetus- ja Logistiikkamessut, joille minä menen käymään, osittain työnkin puolesta. Ja tietysti sitten metrilakuja kotiintuomisina.

Nyt nappaan raidan kainaloon ja me lähdetään lenkille, sadekävelyt tuulettavat päätäkin mukavasti. Tänään otetaan harmaa lauantai rennosti; loikoillaan, piilotellaan ja etsitään nameja, puhdistutaan sadelenkeillä ja harjoitellaan uusia temppuja. Kaikkea pientä mukavaa aktivointia luvassa.

Ihanaa kun sataa, kevät saa lisää voimaa.

Harmi vain, että sataa silloin, ku me lähdetään treenaamaan. Tänään alkaa HSKP:n kuuden viikon tokokurssi Tuhkan kanssa. Meillä onkin ollut pari kuukautta taukoa tokokurssista, mukava päästä ohjattuihin harjoituksiin. Omatoimisesti on kyllä treenistelty.

Meidän tokoura on vielä aivan aluillaan. Tosissaan ollaan treenattu vasta yhdellä kurssilla aikaisemmin, vaikkakin kotiopettelua on ollut sitäkin enemmän. Koulutuksissa sitten korjataan niitä kokemattoman ohjaajan tekemiä virheitä :D Olen kyllä halunnutkin ottaa rauhallisesti Tuhkan kanssa, holsku kun kuitenkin kypsyy hitaasti. Tuhka kyllä oppii nopeasti ja varsinaiset liikkeethän se osaisi jo, mutta meillä ei ole kiire mihinkään. Meidän tavoitteena on enemmänkin kasvattaa motivaatiota kyseisen lajin parissa ja suorittaa liikkeet oikein ja hallitusti, kuin olla nopeasti kisakunnossa. Koen, ettei vuoden ikäisen koiran kanssa tarvitse vielä olla valmis. Meillä pitää olla kummallakin kivaa.

Tänään tulee kyllä pirun kiire. Koululta saa ensin juosta kotiin viemään koiran ulos ja siitä suoraan autokouluun. Teoria loppuu Malmilla puoli kahdeksalta ja tasan kahdeksalta alkaa koulutus Malminkartanossa. Ilman avustavaa henkilöä ei tulisi yhtään mitään, junilla ei olla puolessa tunnissa treenikentällä. Onneksi me saadaan autokyyti tällä kertaa! Lauri pakkaa innokkaan raitakoiran ja treenivälineet autoon, nappaa minut autokoulun edestä kyytiin ja heittää meidät tokoilemaan.

No, pian on minullakin teoriat ohi autokoulussa, heinäkuussa luultavasti ajellaan jo omalla autolla. Sitten mulla ja Tuhkalla on riemu valloillaan.

Illallakin tulee olemaan innokas ja opinhaluinen ohjaaja, toivottavasti koirakin. Tosin Tuhka on aina riemuraita. Katsotaan tuleeko vettäkin taivaan täydeltä. Toivottavasti kotiin palaa tänään myöhään illalla kaksi väsynyttä ja tyytyväistä otusta.

Treenikuulumisia myöhemmin!