// Muoks: Lyhentelinpä ihan pikkuisen tekstiä. 

Taikasanat vuodelle -09: ulkoilua ja puuhailua lauman parissa. 
Juhuu, Jussia on vietetty viikonlopun verran ja se on nyt takana. Vaikkei tänäkään vuonna päästy kotikontuja kauemmas eikä nähty kokkoa ja vaikka aatonkin satoi, oli hemmetin mukavaa. Hiljaisessa Helsingissä on hyvä rentoutua ja ulkoilla. Me vietimme perhekeskeisen ja ulkoiluntäyteisen viikonlopun, mistä etenkin Tuhka piti suuresti.

Lopussa Lindan ottamia upeita kuvia sunnuntailta, Rajasaaresta!

Aattona kotihengailua ja ulkoilua. Päivän ulkoilusaldo vajaat 4 tuntia.
Perjantaiaamuna pääsin Tuhkan kanssa kahdestaan aamulenkille, ah mitä herkkua. Nyt työviikoilla Lauri on ihana ja lenkittää koiran aamuisin, että minä saan nukkua vähän pidempään, mutta kyllä niitä aamulenkkejäkin tulee nopeasti ikävä. Harmaasta päivästä ja sateesta huolimatta lähdettiin hännät heiluen ulos. Säästä ja Juhannuksesta johtuen ulkoiluväylät olivat ihan tyhjinä, joten Tuhka pääsi vilistelemään vapaana mielensä mukaan puolentoista tunnin verran. Matkalla nähtiin useita jäniksiä ja aivan pieniä, suloisia fasaaninpoikasia yhden pesueen verran. Kotiin palattiin likomärkinä, nälkäisinä ja hymyillen.
Päivälenkille lähdettiin kaikki kolme yhdessä. Juhlan kunniaksi Tuhkalle otettiin mukaan ihan vesilelu ja narupallokin. Palloa heitellen ja peltoja samoilleen lenkistä tuli parituntinen, etenkin kun tassuteltiin Vantaanjoen varteenkin pärskimään ja läträämään. Tuhkan vesipetoilulle antoi lisäpotkua se uusi Wubba-lelu, vietävä kun ei millään pysynyt rannassa kuivalla maalla. Kotimatkalla kuivatettiin koiraa narupallon perässä ja samaista palloa Lauri pelasti moneen kertaan puista. Kotipihoilla juoksukaveriksi löytyi vielä mukava kultainennoutaja.
Iltaa vietettiin elokuvien, laumahuvien ja hyvän ruoan parissa. Iltoihin kuuluu nyt myös yhtenä laumahuvina naksuttelu. Opetan naksuttimen kanssa Tuhkaa seisomaan etutassut hiirimaton päällä, käytetään tätä taitoa agilityssä kontakteissa tai ei. Huvia riittää, kun minä konttaan lattialla naksuttimen ja nakinpätkien kanssa ja koira loikkii paikkaa vaihtavan hiirimaton perässä. Ulkona pistäytymisen jälkeen päätettiin päivä hellittelyhetkeen. Tuhka köllötteli pitkät pätkät lattialla minun sylissä ennen nukkumaanmenoa.

Lauantaina pesuleiri ja saunontaa. Päivän ulkoilusaldo vajaat 3 tuntia.
Äärettömän hitaan aamun jälkeen suunnattiin minun vanhemmille keikkaa tekemään. Matkaa tehtiin tuttuun tapaan hieman ristiin rastiin ja kaikenmoista tutkittiin. Vanhemmilla minä ja Lauri jatkettiin joku aika sitten aloitettua ikkunan- ja matonpesua, nyt pestiin kahdet ikkunat ja matto. Pesuleirin ajan raitakoira torkkui eteisessä vahtipaikallaan, ja tulipa se parvekkeen lasien pesussa työnjohtajaksi jälkeä tarkastamaan. Hommien jälkeen syötiin ja Tuhka sai herkullisia lihapaloja ja ylijäämiä juhannusateriasta. Siitähän se leveä virne koiran naamalle tuli.
Kuuden jälkeen tassuteltiin vielä omalla sakilla semmoiset seitsemän kilometriä minun vanhemmilta Laurin vanhempien kotiin saunomaan. Tuhka sai jolkotella tuoksujen perässä miten tahtoi, kun muita ihmisiä ei pahemmin näkynyt. Oulunkylän päässä poikettiin Pikkukosken komeilla kallioillakin kiipeilemässä. Ogelissa vietettiin iltaa ja saunottiin kolmen hengen voimin aika myöhään, joten sinne jäätiin yöksi. Tuhkalle kerättiin kaapeista sekalainen herkkuillallinen, jonka jälkeen vatsansa viereen oli hyvä käpertyä nukkumaan.

Sunnuntaina paluu kotioloihin ja koirasuhteisiin. Päivän ulkoilusaldo reilut 6 tuntia.
Viikonlopun päätöspäivänä Tuhka herätteli meidät aamuserenadilla Ogelissa ja hoputti aamutoimien jälkeen ulos ja lenkille. Ihmisten osalta nukkuminen meni ehkä vähän poskelleen, mutta hei, saipahan taas raitasika ihmisiin vipinää. Aamulenkiksi tassuttelimme jälleen kertaalleen Pikkukosken kallioiden ylitse, joenvarsimaisemien kautta kotiin reilun tunnin verran.
Yhdeltä minulle ja Tuhkalle tulikin sitten taas lähtö. Olinpa sopinut pitkästä aikaa Tuhkan päänmenoksi koiratapaamisen Pasilassa tavattiin pitkästä aikaa Linda ja ihana Nita-tyttö. Pasilasta käveltiin Rajasaareen ja merenrannassa Linda sai hyviä kuvia Tuhkasta. Saaressa pedot päästettiin irti pitkän kävelyn jälkeen ja kakaroilla riitti taas yhteistä juttua. Tämä omistaja täällä epäilee, että hänen pieni raitapoikansa on auttamattomasti ihastunut viehättävään tervuerentyttöön.
Saaressa nuoripari sai viilettää sydämensä kyllyydestä pitkin kallioita, heinikoita ja merenrantaa. Välissä meno meinasi kuumentua, kun Tuhkalla oli sekä suuri keppi että ihana nainen puolustettavinaan muuta koirakansaa vastaan. Koirat saivat uida ja juosta tuntitolkulla mielensä mukaan. Nita ja Linda olivat hyvää seuraa neljän tunnin ajan ja koirat nauttivat.
Viideltä lähdettiin takaisin kotiin päin, Tuhka taakseen katsellen kaveriaan etsien. Vaikka bussi keskustaan ja juna Malmille olivat täysiä ja kuumia, ei Tuhkalla ollut ongelmaa torkkua penkkien alla. Kaipa se näki vauhdikkaita unia kuluneesta Juhannuksesta.

Kuvia Rajasaaresta. Kiitos Linda kuvailuista!
Kuvaus: Linda Toivonen

Saareen mennessä saatiin vielä kuivia kuvia Tuhkasta.

Saaressa märkä koiralauma rellesti pitkin rantaa. Tuhka hukkasi vauhdissa korvansakin hetkeksi.

Keppileikeissä oli koko porukka mukana.

Vedessä Tuhka oli kiistaton kepin hallitsija!

Maallakin vauhtia kepin kanssa riitti.

Vesisekoilun jälkeen nuoriso siirtyi kuivalle maalle kaahailemaan.

Tuhkamies edusti Saaressa.

Nuorestaparista saatiin yhteiskuva rannalla, peräti paikallaankin.

Olemme palanneet näyttelymatkalta hengissä takaisin Helsinkiin. Vieläpä niin hyvissä voimissa, että tänään kyläiltiinkin kavereilla Keravalla koko lauman voimin. Tuhka the Pikkuraita oli taas porukan tähti ja etevä kyläilijä ja autoilijakin. Mukava päivä elokuvien, pizzojen, hassun koiran ja ystävien seurassa!

Mutta reissusta. Viikonlopun ohjelmassa olivat Salon koiranäyttely ja hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttely Pöytällä. Lauantaina aikaisin aamulla Lauri tuli auton kanssa hakemaan meidät reissuun kaikkine kimpsuinemme. Aamupäivällä nautiskeltiin sujuvasti Salossa esiintymisestä, jonka jälkeen vietimme kesäistä päivää Turussa. Illaksi ajettiin Kaarinaan, jossa yövyimme mukavasti maaseudulla, Tuorlan majatalossa. Sunnuntaina taas aamupäivällä ajeltiin Pöytyälle erkkariin viettämään holskumaista päivää. Erkkarissa Tuhka tapasi ihanat pentuesisaruksensakin. Paljon tapahtui ja koettiin viikonloppureissussa ja hyvällä mielellä palattiin takaisin kotiinpäin.

Antaa kuitenkin kuvien kertoa sanoja enemmän. Pistetäänpä show pyörimään.

HYVÄNTUULINEN REISSAAJA. Mitenpä Tuhkan matkassa voisi ihmisiäkään huolet painaa, kun koiraakin vain naurattaa. Tuhkan kanssa on helppoa mennä, eikä varmasti huumori unohdu raitapojan seurassa.

NÄYTTELYHUUMAA. Salon näyttelypaikalla keskitytään yhteispeliin ja tulevaan esiintymiseen. Ja meillä menikin loistavasti. Holskujen vuoroa odotellessa seurusteltiin mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

TUORLA. Salon näyttelyn ja Turussa vietetyn päivän jälkeen päivän kääntyessä iltaa kohti ajoimme Kaarinaan, Tuorlaan. Seuraavan päivän näyttelykoitoksiin valmistauduttiin rentoutumalla kauniissa luonnossa ja yöpymällä mukavasti Tuorlan majatalossa.

Ja Tuorlassa olikin mukavaa! Maaseudulla Tuhkalle riitti metsäpolkuja tutkittaviksi. Keppejäkin löytyi tuon tuosta suun täydeltä.

Ja ah se pihapiirin pikkuväki! Pienen hollantilaisen pedon päänmenoksi majatalon metsistä löytyi oravia enemmän kuin tarpeeksi ja jestas, kun ihan pihassakin oli ihana kanihäkki ja muutama vapaana juoksenteleva kana. Kaiken huipuksi holskunpoika pääsi toteuttamaan itseään hiirten parissa! Yksikin vietävä siimahäntä luikahti seinänrakoon kujeilemaan ja sitähän oli sitten ihmeteltävä!

Kaikista ihaninta taisi kuitenkin Tuhkalle olla se tila ja vapaus. Siitä me kaikki nautimme - vapaasta kirmailusta kesäillassa ja puhtaista, pehmoisista unista.

PÖYTYÄ. Sunnuntaina kunnon aamulenkin jälkeen suunnattiin Pöytän erikoisnäyttelyyn, melkein sadan muun holskun joukkoon. Pitkän päivän aikana Laurikin pääsi maistelemaan holskumeininkiä. Laurista ja Tuhkasta on tullut hyvä parivaljakko.

Sivistyneen näyttelykäytöksen lisäksi Tuhkan oli myös saatava olla kakara. Touhuhan meni välillä ihan jazziksi ja Laurin kanssa Tuhka sai rällästää hihnan päässä. Pojilla oli jännää hihnan herruudesta taistellessa.

ESIINTYMINEN. Kehäänkin päästiin kertaalleen pitkän odottelun jälkeen. Esiintymisestä jäi oikein makoisa jälkimaku. Ja meillä oli hauskaa. Meidän takana muuten juoksee Tuhkan veli, Nipa.

LOPPUPÄÄTELMÄ. Hieno viikonloppu. Arvostelut olivat 2x EH ja perheen voimin oli ihanaa olla kiertelemässä. Tuli nähtyä, tehtyä ja koettua. Erikoiskiitos Laurille kuljetuksista ja seurasta.

Tässä Tuhkan mielipide koko hoidosta! Hymyilyttäähän se.

Myyrästäjä.
Eilen iltalenkillä Tuhka harrasti pelloilla aika tiiviisti kettuhyppyjä ja leikkihyökkäyksiä. Sitten se ei enää ollutkaan leikkiä. Tuhka säntäsi vauhtiin ja hyökkäsi heinikkoon jonkin perään. Samassa se jokin oli jo koiran hampaissa. Tuhka teki kahdet hurjat tapporavistelut ennen kuin ehdin edes älähtää. Kun minä juoksin koiran viereen se oli jo laskenut otuksen hampaistaan ja mennyt maate polulle. Heinikossa makasi suuri vesimyyrä, jonka kehossa oli hampaanjälkiä. Se hengitti vielä muutaman kerran ja kuoli. Pieni keho pysähtyi kokonaan.

Ja minä toruin koiraa ankarasti. Ei siitä tietenkään ollut hyötyä sen jo tapettua myyrän, mutta suuttumus tulee luontaisesti kun omistaa itse 5 gerbiiliä. Petohan tuo koira on, siitä ei pääse mihinkään. Tällä kertaa se kuitenkin vain tappoi sen rotan kokoisen vesimyyrän ja jätti sen heti sen jälkeen minun huolekseni. Me jätimme myyrän kettuille.

Saalistusvietistä on hyötyä koulutuksessa, mutta kotioloissa sen haluaisi pois. Onneksi Tuhka tietää lentävänsä oitis ikkunasta ulos jos vilkaiseekaan väärällä tavalla gerbuja. Kotona on pysynyt ja toivottavasti pysyy rauha maassa. Ulkona se onkin sitten tiikeri.

Gerbiilipulma.
Eilen lenkin jälkeen kotona oli sitten toisenlainen ongelma. Annoin kaikille gerbuille pahvirullia nakerreltaviksi. Pojat sai erikoiskohtelua, kun annoin niille sellaisen kaupasta napatun oikein paksun rullan. Ne ovat myös paljon wc-paperirullia ohuempia. Pojat ei ole pitkään aikaan saaneet sellaista, ilmeisesti viimeksi aivan pieninä.

Huh, en olisi ikinä uskonut joutuvani pelastamaan gerbiiliä pahvirullasta! Pojat eivät enää mahdu kaupan rullista läpi, mutta kai Vaneli oli sitä yrittänyt ja jäänyt kiinni. Vanelin takapää näkyi rullasta ja se hengitti kauhuissaan. Sai otettua gerbiilin ja rullan sängylle. Kuumeisen mietinnän jälkeen sahasin veitsellä rullan puolivälistä lyhyemmäksi ja näin, että Vanelilla oli kiilautunut etujalka pään alle jumiin. Aloin kuoria rullasta kerroksia Vanelin riuhtoessa itseään irti. Koko tilanne oli aikas järkyttävä. Pientä eläintä on käsiteltävä hyvin varovasti, mutta kuitenkin halusin pelastaa sen nopeasti, ettei se menisi shokkiin. Pieni sydän takoi paniikissa kauheaa vauhtia. Kaiken päälle Vaneli riuhtoi takajaloillaan niin kovasti, että sen kynsi irtosi. Onneksi pian sain kuorittua rullasta niin monta kerrosta pois, että se pehmeni ja Vaneli sai itsensä ulos. Hetken se hoiperteli huojentuneena ja kiipesi syliin. Terrassa se ontui hieman. Pörrö tuli heti pitämään veljestään huolta.

Pelastusoperaatiosta selvittiin säikähdyksellä. Ja opittiin ettei enää liian pieniä rullia nakerreltaviksi. Eläinlauman kanssa ei kyllä tule tylsäksi elämä!

Huomisen riemu.
Lauri tulee huomenna kotiin kahden viikon reissusta. Meillä onkin ollut ikävä koko poppoolla. Lauri on Tuhkan idoli.