Onpas tullut pidempi väli päivittelemättä. Korjataan asia.

Viime viikon tokosta lyhyesti:
Treenattavina asioina olivat hyppy esteen yli, paikalla istuminen ja luoksetulo. Hypyt menivät varsin mallikkaasti, olemme salaa harjoitelleet metsäpoluilla runkojen yli. Vihjesanasta koira hyppäsi esteen yli palkalle. Luoksetulossa jätettiin koira matkan päähän istumaan ja kutsuttiin sieltä liikkeeseen mukaan. Ei vielä huoliteltua loppua. Paikalla istumiseen tarvitaan malttia.
Treenien loppumaku oli ihan hyvä, Tuhka tosin kuumenee muista koirista edelleen ja jodlaa muiden iloksi turhan paljon.

Eiliset tokot:
Lähdin Tuhkan kanssa puoli seitsemältä kotoa ja kävimme virittäytymässä läheisellä nurmikentällä. Meillä oli tosi hyvät leikit! Juuri kun olen itkenyt tänne, ettei me osata ja yhyy on huono fiilis niin johan alkaa toimia. Tuhka kävi selvästi lukemassa bloginsa jossain välissä. Vire leikkimisessä on parempi ja suuntautuminen suurimman osan aikaa minuun, jee! Lelu alkaa pikkuhiljaa palautua omistajan tassuunkin.  Sadekaan ei haitannut meidän riemua mitenkään.
Kahdeksaksi junailtiin jälleen Malminkartanoon. Kentän laidalla otin kontaktitreeniä ja hihnakäyttäytymisen muistutusta. Tuhka ei treenien aikana kuitenkaan ottanut yhtä paljon kierroksia muista kuin aiemmin. Ilmeisesti sadesää, juoksutukset, leikkimiset ja junamatkat rauhoittivat poikaa hieman. Väliin se silti jodlasi ja sinkoili. Koko illan ajan satoi, joten kotimatka oli hieman vaisu molempien osalta. Kotona sain läpimärät, jäätävät, hiekkakerroksella kuorrutetut vaatteet pois, kuivasin koiran ja paineltiin molemmat lämmittelemään. Nukkuminen teki hyvää.
Liikkeet: hyppy, paikallaolo, luoksetulo.
Hyppy: Harkat aloiteltiin hyppykierroksilla, kun este oli käytössämme. Kouluttaja kehui vauhtia ja suoritusintoa. Palkkasin patukalla.
Paikallaolot: Paikallamakuu otettiin jo toisena liikkeenä, joten Tuhkalla oli aivan liikaa säntäilyintoa hyvään suoritukseen. Monta kertaa nousi perään, mutta tarjosi itse uudelleen maahanmenoa. Helpotin harjoitusta pysymällä lähempänä ja palkkaamalla usein. Viimeisellä kerralla koira pysyi maassa hyvin.
Kokeilin myös paikalla istumista perään. Kerran nousi, mutta jujun tajuttuaan pysyi taas nätisti. Paikallaolot vaativat treeniä. Namipalkka kierrosten vähentämiseksi.
Luoksetulo: Ensimmäistä kertaa tehtiin koko liike. Jätin koiran ja se pysyi, kutsuin liikkeeseen ja se tuli vauhdilla, lopetin kutsumalla koiran eteen ja se istui eteen. Avut olivat tietenkin suuret ja lelupalkalla intoa riitti. Jatkossa opetan koiran tulemaan sekä sivulle, että palveluskoirapuolta ajatellen eteen istumaan. Toimii.

Viime viikon mätsäristä:
Torstai-iltaa vietimme Hesperianpuistossa, Finlandiatalon vieressä mätsäripyörteissä. Ja varsinaiset pyörteet olivatkin. Paikka oli uusi ja mätsääjiä ihan mukavasti. Ja Tuhka oli hulivili-tuulella. Bongattiin tuttujakin, toko-kurssilta tuli tuttu Domi-tolleri mätsäämään. Pojat saivat odotellessa vähän painia keskenään energiankulutukseksi.
Kehässä esiinnyimme toisena parina, vastakilpailijana meillä oli valtava tanskandogginarttu. Yllätykseksi Tuhka esiintyi varsin luontevasti, seisoi maltillisesti ja ravasi siististi. Veimme punaisella nauhalla voiton tanskandoggista. Jäimme kehän laidalle odottamaan vuoroamme ryhmäkehään.
Ryhmäkehää saatiinkin odotella melkein puolitoista tuntia. Jälkikäteen tajuan, että olisi kannattanut käydä kävelemässä Tuhkan kanssa tai ottaa pieni leikkihetki ajankuluksi, koska Tuhka oli aikas levottomalla tuulella. Kakara mölisi minkä jaksoi, syöksähteli muita kohti ja muutenvain tempoi hihnaansa. Ei ihan niitä nautinnollisimpia mätsäriodotteluita.
Kun pääsimme punaisten nauhojen kehään homma oli jo hyvää vauhtia menossa poskelleen. Kumpikin oli kerännyt odottelusta kierroksia mukavasti eikä Tuhka enää tiennyt mitä keskittymiskyky tai korvat ovat. Loppu meni ihan jazziksi. Hyrränä pyörivän ja nenä maassa ravaavan koiran kanssa ei tullut enää sijoitusta. Saatiin silti herkkutikkuja ja halpislelu palkinnoksi. Arvostelu: PUN ei sijoitusta.
Harmitti muuten pikkusen lopputulos, kun alku meni niin hienosti. Mulla meni hermo. Nyt koko loppuhäsellys aiheuttaa lähinnä hilpeyttä ja tiedetään ainakin mitä tehdään ensi kerralla toisin.
Hyvä muistutus siitä, että mehän ei kisata mätsäreissä, sinne mennään pitämään hauskaa. Ja aina holskun kanssa huumorintaju mukana, hermoja ei hyödytä menettää.

Terveys ja liikunta.
Illat ovat nyt olleet hieman viileämpiä, joten ilmat sopivat hyvin pyöräilyyn. Alkuviikosta tehtiin vartin lämmittelylenkki ja lähdettiin ajelemaan. Tuhka ei enää arastele pyörää, joten voidaan tehdä hyviä kierroksia. Kierreltiin hiekkateitä Falkullan kotieläintilalle ja Tapanilan kautta takaisin Malmille päin. Juomatauoista huolehtien ajeltiin makeaa vauhtia iltahämärissä. Kerran pysähdyttiin hieman pidemmäksi aikaa, jolloin päästin Tuhkan juoksentelemaan vapaana pelloille. Hetken päästä meillä olikin holskuihailija juttuseurana. Kotiinpäin kuljettaessa raitapoika laukkasi tai ravasi hyvin rennosti eikä pyrkinyt lainkaan pyörän edelle tai kiristämään siimaa. Taisi se hymyilläkin juostessaan. Loppuun jäähdyteltiin puolentunnin kävelylenkin verran. Todella miellyttävä pyöräreissu.
Lihansyöjän ruokavaliota on muutettu hitunen. Raakaruoassa ollaan ja pysytään, mutta kanakasvis-mix on vaihdettu sikakasvis-mixiin! Se on muutaman euron edullisempi ja minusta siinä on paremmat ravintoarvot. Rasvaa ja proteiineja on enemmän lisääntyneisiin energiantarpeisiin. Kilo kyseistä herkkua pitää raitapojan menossa ja kunnossa.

VIIKONLOPULLE SUURIA SUUNNITELMIA!
Koiranäyttelyitä, matkailua, yöpymistä hostellissa ja paljon hollanninpaimenkoiria.
Päästään reissaamaan enemmänkin ensi viikonlopun aikana. Kivaa. Lauantaina aikaisin Lauri tulee autolla ja pakkaa meidät kyytiin. Kymmeneksi ajellaan Saloon koiranäyttelyyn. Holskuja tulee paikalle peräti 6, joista lyhytkarvaisia 2. Me lähdetään kokeilemaan onko hyvällä mätsärikaudella opittu mitään.
Salon näyttelyn jälkeen jatketaan matkaa Turun suuntaan, Kaarinaan. Kaarinassa yövytään opiskelija-asuntolassa koko lauma. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pitkille lenkeille peltojen lomassa.
Sunnuntaina jälleen aikaisin kerätään kimpsut ja kampsut taas mukaan ja ajetaan aamupäivän aikana Pöytyälle, hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn. Ah, tätä on odotettu! Erkkarissa luultavasti ja toivottavasti vietetään puoli päivää monenraitaisten koirien parissa. Tuhka on yksi näyttelyn 97:stä koirasta.
Toivon mukaan onnellisina ja uupuneina suunnataan auton nokka takaisin Helsinkiä kohti joskus sunnuntai-illan aikana.
Siitä sitten myöhemmin.

Nyt me pojat lähdetään lenkille. Tuhka lepäilee boksissaan rakas pullo kainalossaan ja vilkuilee siihen malliin, että jokos mentäis. Vesisadekävelyt ovat ihania.
Hellurei.

Tänään käytiin Helatorstain kunniaksi mätsärissä Herttoniemessä.

Aamupäivän viretila ei kummallakaan ollut kyllä paras mahdollinen, mutta lähdettiin silti. Iris lähti matkaan tsemppariksi ja ihanaksi mätsäriseuraksi. Koiralla oli korvat lähinnä koristeena, eikä nameillakaan oikein ollut kohentavaa vaikutusta. Bussimatkan jälkeen paikanpäällä otettiin palloleikkiä, jolla vire ja kontakti paranivatkin. Silti Tuhka tuntui jotenkin, no, löysältä.

Kehään meidät kutsuttiin aika monta kertaa. Meidän pari oli aina vain toisessa kehässä, joten vuoroa siirrettiin ainakin kolme kertaa. Lopulta kun mentiin kehään en edes huomannut katsoa minkälainen koira meillä oli parina. Saattoi olla australianpaimenkoira. Keskityin täysin koiraan ja kehässä meillä menikin paljon paremmin. Koiran istumisyritykset ovat vähentyneet ja meidän esiintyminen parantuu koko ajan, seisominen oli paikoitellen jopa tyylikästä! Saatiin punainen nauha! Pidettiin bileet.
Loppukilpailussa punaisen nauhan saaneiden koirien parhaimmistoa ratkottiin ainakin kymmenen koiran välillä. Tuhkalla oli näyttelyetiketti unohtua, kun kehässä oli yhtäkkiä paljon kavereita. Ravi meni kuitenkin siististi ja me sijoituimmekin neljänsiksi!
Arvostelu: PUN4. Tuomarikin oli hyvä, tunnusteli koiran kunnollisesti ja huolella. Lopuksi tuomari sanoi, että Tuhka oli ollut oikein positiivinen tuttavuus. Hän piti siitä, ettei koira esiintynyt mitenkään konemaisesti.

Bongattiin muuten kentän laidalla toinenkin holsku! Jerexin nuori uros oli varsin komea. Tavattiin taas myös Linda ja belgi Nita. Tuhka on selvästi rakastunut tervutyttöön. Äitikin liittyi meidän seurueeseen mätsärin puolessa välissä ja käytiin kaikki katsomassa kirsikkapuutarhan kukkimista. Kiitos vielä Irikselle matkaseurasta!

Sitten eilisen TOKO.

Kiireisen päivän päätteeksi riennettiin eilen vielä treenailemaan Malminkartanoon. Viime kerralla ei päästykään. Tällä kertaa olivat myös siskoni ja hänen miehensä katsomassa harjoituksia.
Alkuun itseasiassa luulin tulleeni muutaman minuutin myöhässä ja liityin treeniryhmään, jossa näin edelliseltä kerralta tuttuja koirakkoja. Liikkeenä oli paikallamakuu. Liityimme riviin ja suoritimme liikkeen muiden ohessa, palasin vain palkkaamaan Tuhkaa useammin. Sen jälkeen huomasin, että kyseinen ryhmä lopettelikin ja että se olikin tokolupausten ryhmä, johon tuttuja oli siirtynyt. No, hyvin meillä meni heti sekin liike :D

Hyvin meillä meni kyllä koko treenit, omassakin ryhmässä. Tuhka teki koko ajan valtavan hyvin, hyvällä mielellä ja tarkasti. Kontakti kehittyy edelleen. Meillä oli kouluttajana sijainen, jonka kanssa puhuttiin koiran vireystilasta, palkkaamisesta ja tietenkin liikkeiden oikeasta suorittamisesta.

Sitten itse treeniasiaan.
Liikkeet. Tämän kerran liikkeitä olivat perusasento, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä istuminen, paikalla istuminen, paikalla makuu ja luoksetulo. Tietysti myös seuraaminen jättöliikkeissä.
Perusasento: Tuhka ei edelleenkään osaa vihjesanasta tulla sivulle, mutta käsiavusta tulee napakasti ja tarkasti oikeaan kohtaan. Kontakti perusasennossa on parantunut. Jatkamme pienentäen apuja ja liittäen tekemisen vihjesanaan. Palkkaan vaihdellen namein ja leluin, vireen mukaan. Kouluttaja kehui koiran paikan ottamista ja tekemistä.
Liikkeestä maahanmeno: Tuhka tekee pelkästä sanastakin, mutta jatkamme vielä pääosin leikin varjolla. Haluan hioa liikkeen perustan hyväksi ja leikin mukana liike säilyy napakkana. Minun täytyy lopettaa sanoissa sekoaminen, käytän helposti sekaisin sanoja "maa" ja "maahan." Ensimmäisen tokokurssin aikana vaihdoin sanan yksitavuiseksi, "maa"-komennoksi.
Liikkeestä istuminen: Olemme tehneet tätä itseksemme hieman, mutta emme aikaisemmin yhdelläkään kurssilla. Toisesta kehotuksesta Tuhka istui nopeasti, josta palkkasin nopeasti. Palkkaan useinmiten lelulla, vireen mukaan.
Paikalla istuminen: Tätäkään ei ole tehty kursseilla ohjattuina. Tuhka suorittaa kuitenkin varmasti tajuttuaan homman ja pysyy paikallaan. Palkkasin namein, jatko katsotaan vireen kannalta.
Paikallamakuu: Tuhka pysyy, voin ottaa pidemmänkin matkan. Kouluttajan mukaan edistynyt liike. Pidän kuitenkin matkan vielä riittävän lyhyenä, haluan liikkeelle vahvan perustan. Lelupalkka, tai vireen mukaan.
Luoksetulo: Teimme tämän viimeiseksi. Otimme vain vauhdikkaan ja iloisen luoksetulon, ei vielä huoliteltua loppua. Kouluttaja piteli Tuhkaa ja päästi kun kutsuin kauempaa. Tuhka tuli aivan täysillä ja jatkoi leikkiä yhtä täysillä. Ihana koira. Tätä lisää.
Seuraaminen: Meille ei varsinaisesti ole ohjattu seuraamista. Liike on aivan alkeissa. Pidän koiran äänellä ja nameilla mukanani. Tuhka pitää kontaktin hyvin.

Treenit olivat oikeasti todella onnistuneet. Jäi jälleen loistava mieli. Jäimme koulutuksen jälkeen kentälle vielä hetkeksi leikkimään ja viereiselle nurmikolle juoksentelemaan. Kotimatka olikin rauhallinen junilla. Nuo koulutukset ovat aina matkoineen päivineen kolmen tunnin mukava illanvietto.
Ensi viikkoon.

Muokkaus// Lisäsin mätsäripäivältä kuvan loppuun! Kuva: Linda Toivonen

Eilenpä käytiin hyväntekeväisyys Match Show'ssa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksella. Meidän eka mätsäri kohti parempaa näyttelykäyttäytymistä.

Vanhemmilta taas lähdettiin ja koukattiin kodin kautta rokotustodistus mukaan. Olin tietysti unohtanut, että mätsärissäkin pitää rokotukset selvittää. Tuhka oli alkumetreistä lähtien hyvässä vireessä, innokkaana, valppaana ja hyväkäytöksisenä. Siitähän omistajankin naamalle leviää hulvaton hymy ja askel melkein lentää.

Tuomarinkylälle tassutteluun vierähti puolitoista tuntia, kun ei pidetty mitään kiirettä. Tuhka laski innokkuuskierroksiaankin sopivasti. Paikanpäällä se käyttäytyikin mallikkaasti, kuten koko matkan ajan. Ilmoittautumisen jälkeen kierreltiin tunnin verran alueella leikkien ja rentoutuen ennen kehään menoa. Saimme myös mukavan holskuihailijan seuraksemme.

Mätsäriesiintyminen:
Yhden aikaan sitten kaikki suuret koirat kutsuttiin kehään. Alkuun Tuhkalla oli taas lanka hukassa, oli vaikeuksia saada se seisomaan ja pysymään paikallaan. Tuomari teki yleiskatsauksen, jonka jälkeen kehässä esiinnyttiin pareittain. Meidän parina oli nuori kultainennoutaja omistajansa kanssa ja kultsu vei meistä voiton punaisella nauhalla. Meille tuli sininen nauha. Mutta yksilöesiintyminen meni meillä minusta oikein kivasti. Tuhka seisoi tyylikkäästi aloillaan ja juoksi hyvin vierellä. Parannusta! Minun täytyy vielä oppia luontevammaksi ja sovittaa vauhti paremmin laukka-askeleiden karsimiseksi.

Suurten koirien kehässä oli paljon arvosteltavia pareja ja me olimme olleet ensimmäisinä, joten odoteltavaa oli. Tuhkalla alkoi siinä odotellessa aika käydä pitkäksi, joten se piristi kanssakilpailijoita hollantilaisen perinteisellä jodlausnäytöksellä ja minua remmiä syömällä.

Loppukilpailussa sinisen nauhan saaneista valittiin neljä parasta ja sen jälkeen myös punaisen nauhan saaneista. Me halusimme satsata loppuun, kun alkuun ei älytty. Minä kokeilin ensimmäistä kertaa nostaa näyttelytaluttimen ylös, aivan korvien taakse ja sillähän saatiin koiraan hieman lisää ryhtiä. Tämän teemme jatkossakin. Yksilöarvostelussa voidaan ottaa rennommalla hihnalla. Me pääsimme sinisten nauhojen neljänsiksi, mutta emme varsinaisesti sijoittuneet. Tuhka sai kuitenkin varsin maistuvan luuherkun palkinnoksi!

Sinisten sijoitusten jälkeen hipsimme pois paikalta, kunnes muistin, että kehäapulainen oli luultavasti kirjoittanut arvostelua. Eikun takaisin! Arvostelun haettuani kävelin toistamiseen möllitokoon saapuneen koirakon ohi ja jäimme jutustelemaan. Hän pyysi saada kuvata Tuhkaa, joten päästimme koirat juoksemaan pellolle. Tuhka nautti suuresti saadessaan riekkua hetken viehkeän tervu-neidon kanssa. Lindalle kiitokset mielenkiinnosta ja kuvista!

Tässä meidän arvostelu:
"Miellyttävä. Hieman tukeva. Voisi keskittyä paremmin, hyvä karva. Esitys häiritsee liikettä. Liikkuu kunnollisesti."

Omat kommentit:
Suoraansanottuna aluksi pöyristyin tuota rakennearvostelua; "hieman tukeva." Minä kun olen tehnyt kaikkeni pitääkseni koiran hyvässä lihaksessa ja kunnossa. Toisaalta onhan se tyypiltään vähän 'suorakaide', saattaa ulkopuoliselle näyttää jytkyltä. Ja itse olen kuluneen viikon ollut hammaspotilaana, joten lenkit ovat jääneet minimaalisiksi. Mutta että tukeva! No, lenkit normalisoituvat nyt minun toivuttua eikä varmasti sitten ole mitään tukevaa. Paitsi asenne.
Karvasta sen verran, että sitä tippuu. Karvanlähtöaika nääs. Hyvä, hyvä.
Tuon arvostelukohdan "esitys häiritsee liikettä", otan hyvänä vinkkinä. Edelleen ravin väliin tipahtelee laukka-askeleita minun takia ja minun on opeteltava esittämään koira luontevasti. Yksilöarvostelussa yritän juoksuttaa mahdollisimman rennosti ja löysällä taluttimella, jotten pingota koiraa.

Kokonaisuutena mätsäri meni minusta ihanasti. Emme lähteneet mitenkään kilpailumielellä, vaan oppimaan ja kehittymään, joten tunnelma pysyi loistavana alusta loppuun. Tilaa oli hyvin eikä tarvinnut tunkea mihinkään. Alun hämmennyksen jälkeen Tuhkakin käsitti taas jutun juonen ja meni minusta hienosti. Tottakai on vielä paljon parannettavaa, mutta mätsäreissähän meistä pestään joka kerran hieman tottuneempia esiintyjiä. Jäi erittäin hyvä mieli tuosta kokemuksesta, sekä minulle että selvästi myös koiralle. Tuhka näytti pitävän yhdessä esiintymisestä ja minäkin tsemppasin oikeasta toiminnasta. Se oli oikeasti kivaa. Ja sen jälkeen oltiin taas molemmat ihan poikki.
Sanoisin että aika hyödyllinen ja opettava viiden tunnin lenkki. Kun vielä käveltiinkin takaisin vanhemmille sieltä.
Helatorstaina seuraavaan mätsäriin!

Kuvaus: Linda Toivonen