Olemme palanneet näyttelymatkalta hengissä takaisin Helsinkiin. Vieläpä niin hyvissä voimissa, että tänään kyläiltiinkin kavereilla Keravalla koko lauman voimin. Tuhka the Pikkuraita oli taas porukan tähti ja etevä kyläilijä ja autoilijakin. Mukava päivä elokuvien, pizzojen, hassun koiran ja ystävien seurassa!

Mutta reissusta. Viikonlopun ohjelmassa olivat Salon koiranäyttely ja hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttely Pöytällä. Lauantaina aikaisin aamulla Lauri tuli auton kanssa hakemaan meidät reissuun kaikkine kimpsuinemme. Aamupäivällä nautiskeltiin sujuvasti Salossa esiintymisestä, jonka jälkeen vietimme kesäistä päivää Turussa. Illaksi ajettiin Kaarinaan, jossa yövyimme mukavasti maaseudulla, Tuorlan majatalossa. Sunnuntaina taas aamupäivällä ajeltiin Pöytyälle erkkariin viettämään holskumaista päivää. Erkkarissa Tuhka tapasi ihanat pentuesisaruksensakin. Paljon tapahtui ja koettiin viikonloppureissussa ja hyvällä mielellä palattiin takaisin kotiinpäin.

Antaa kuitenkin kuvien kertoa sanoja enemmän. Pistetäänpä show pyörimään.

HYVÄNTUULINEN REISSAAJA. Mitenpä Tuhkan matkassa voisi ihmisiäkään huolet painaa, kun koiraakin vain naurattaa. Tuhkan kanssa on helppoa mennä, eikä varmasti huumori unohdu raitapojan seurassa.

NÄYTTELYHUUMAA. Salon näyttelypaikalla keskitytään yhteispeliin ja tulevaan esiintymiseen. Ja meillä menikin loistavasti. Holskujen vuoroa odotellessa seurusteltiin mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

TUORLA. Salon näyttelyn ja Turussa vietetyn päivän jälkeen päivän kääntyessä iltaa kohti ajoimme Kaarinaan, Tuorlaan. Seuraavan päivän näyttelykoitoksiin valmistauduttiin rentoutumalla kauniissa luonnossa ja yöpymällä mukavasti Tuorlan majatalossa.

Ja Tuorlassa olikin mukavaa! Maaseudulla Tuhkalle riitti metsäpolkuja tutkittaviksi. Keppejäkin löytyi tuon tuosta suun täydeltä.

Ja ah se pihapiirin pikkuväki! Pienen hollantilaisen pedon päänmenoksi majatalon metsistä löytyi oravia enemmän kuin tarpeeksi ja jestas, kun ihan pihassakin oli ihana kanihäkki ja muutama vapaana juoksenteleva kana. Kaiken huipuksi holskunpoika pääsi toteuttamaan itseään hiirten parissa! Yksikin vietävä siimahäntä luikahti seinänrakoon kujeilemaan ja sitähän oli sitten ihmeteltävä!

Kaikista ihaninta taisi kuitenkin Tuhkalle olla se tila ja vapaus. Siitä me kaikki nautimme - vapaasta kirmailusta kesäillassa ja puhtaista, pehmoisista unista.

PÖYTYÄ. Sunnuntaina kunnon aamulenkin jälkeen suunnattiin Pöytän erikoisnäyttelyyn, melkein sadan muun holskun joukkoon. Pitkän päivän aikana Laurikin pääsi maistelemaan holskumeininkiä. Laurista ja Tuhkasta on tullut hyvä parivaljakko.

Sivistyneen näyttelykäytöksen lisäksi Tuhkan oli myös saatava olla kakara. Touhuhan meni välillä ihan jazziksi ja Laurin kanssa Tuhka sai rällästää hihnan päässä. Pojilla oli jännää hihnan herruudesta taistellessa.

ESIINTYMINEN. Kehäänkin päästiin kertaalleen pitkän odottelun jälkeen. Esiintymisestä jäi oikein makoisa jälkimaku. Ja meillä oli hauskaa. Meidän takana muuten juoksee Tuhkan veli, Nipa.

LOPPUPÄÄTELMÄ. Hieno viikonloppu. Arvostelut olivat 2x EH ja perheen voimin oli ihanaa olla kiertelemässä. Tuli nähtyä, tehtyä ja koettua. Erikoiskiitos Laurille kuljetuksista ja seurasta.

Tässä Tuhkan mielipide koko hoidosta! Hymyilyttäähän se.

Onpas tullut pidempi väli päivittelemättä. Korjataan asia.

Viime viikon tokosta lyhyesti:
Treenattavina asioina olivat hyppy esteen yli, paikalla istuminen ja luoksetulo. Hypyt menivät varsin mallikkaasti, olemme salaa harjoitelleet metsäpoluilla runkojen yli. Vihjesanasta koira hyppäsi esteen yli palkalle. Luoksetulossa jätettiin koira matkan päähän istumaan ja kutsuttiin sieltä liikkeeseen mukaan. Ei vielä huoliteltua loppua. Paikalla istumiseen tarvitaan malttia.
Treenien loppumaku oli ihan hyvä, Tuhka tosin kuumenee muista koirista edelleen ja jodlaa muiden iloksi turhan paljon.

Eiliset tokot:
Lähdin Tuhkan kanssa puoli seitsemältä kotoa ja kävimme virittäytymässä läheisellä nurmikentällä. Meillä oli tosi hyvät leikit! Juuri kun olen itkenyt tänne, ettei me osata ja yhyy on huono fiilis niin johan alkaa toimia. Tuhka kävi selvästi lukemassa bloginsa jossain välissä. Vire leikkimisessä on parempi ja suuntautuminen suurimman osan aikaa minuun, jee! Lelu alkaa pikkuhiljaa palautua omistajan tassuunkin.  Sadekaan ei haitannut meidän riemua mitenkään.
Kahdeksaksi junailtiin jälleen Malminkartanoon. Kentän laidalla otin kontaktitreeniä ja hihnakäyttäytymisen muistutusta. Tuhka ei treenien aikana kuitenkaan ottanut yhtä paljon kierroksia muista kuin aiemmin. Ilmeisesti sadesää, juoksutukset, leikkimiset ja junamatkat rauhoittivat poikaa hieman. Väliin se silti jodlasi ja sinkoili. Koko illan ajan satoi, joten kotimatka oli hieman vaisu molempien osalta. Kotona sain läpimärät, jäätävät, hiekkakerroksella kuorrutetut vaatteet pois, kuivasin koiran ja paineltiin molemmat lämmittelemään. Nukkuminen teki hyvää.
Liikkeet: hyppy, paikallaolo, luoksetulo.
Hyppy: Harkat aloiteltiin hyppykierroksilla, kun este oli käytössämme. Kouluttaja kehui vauhtia ja suoritusintoa. Palkkasin patukalla.
Paikallaolot: Paikallamakuu otettiin jo toisena liikkeenä, joten Tuhkalla oli aivan liikaa säntäilyintoa hyvään suoritukseen. Monta kertaa nousi perään, mutta tarjosi itse uudelleen maahanmenoa. Helpotin harjoitusta pysymällä lähempänä ja palkkaamalla usein. Viimeisellä kerralla koira pysyi maassa hyvin.
Kokeilin myös paikalla istumista perään. Kerran nousi, mutta jujun tajuttuaan pysyi taas nätisti. Paikallaolot vaativat treeniä. Namipalkka kierrosten vähentämiseksi.
Luoksetulo: Ensimmäistä kertaa tehtiin koko liike. Jätin koiran ja se pysyi, kutsuin liikkeeseen ja se tuli vauhdilla, lopetin kutsumalla koiran eteen ja se istui eteen. Avut olivat tietenkin suuret ja lelupalkalla intoa riitti. Jatkossa opetan koiran tulemaan sekä sivulle, että palveluskoirapuolta ajatellen eteen istumaan. Toimii.

Viime viikon mätsäristä:
Torstai-iltaa vietimme Hesperianpuistossa, Finlandiatalon vieressä mätsäripyörteissä. Ja varsinaiset pyörteet olivatkin. Paikka oli uusi ja mätsääjiä ihan mukavasti. Ja Tuhka oli hulivili-tuulella. Bongattiin tuttujakin, toko-kurssilta tuli tuttu Domi-tolleri mätsäämään. Pojat saivat odotellessa vähän painia keskenään energiankulutukseksi.
Kehässä esiinnyimme toisena parina, vastakilpailijana meillä oli valtava tanskandogginarttu. Yllätykseksi Tuhka esiintyi varsin luontevasti, seisoi maltillisesti ja ravasi siististi. Veimme punaisella nauhalla voiton tanskandoggista. Jäimme kehän laidalle odottamaan vuoroamme ryhmäkehään.
Ryhmäkehää saatiinkin odotella melkein puolitoista tuntia. Jälkikäteen tajuan, että olisi kannattanut käydä kävelemässä Tuhkan kanssa tai ottaa pieni leikkihetki ajankuluksi, koska Tuhka oli aikas levottomalla tuulella. Kakara mölisi minkä jaksoi, syöksähteli muita kohti ja muutenvain tempoi hihnaansa. Ei ihan niitä nautinnollisimpia mätsäriodotteluita.
Kun pääsimme punaisten nauhojen kehään homma oli jo hyvää vauhtia menossa poskelleen. Kumpikin oli kerännyt odottelusta kierroksia mukavasti eikä Tuhka enää tiennyt mitä keskittymiskyky tai korvat ovat. Loppu meni ihan jazziksi. Hyrränä pyörivän ja nenä maassa ravaavan koiran kanssa ei tullut enää sijoitusta. Saatiin silti herkkutikkuja ja halpislelu palkinnoksi. Arvostelu: PUN ei sijoitusta.
Harmitti muuten pikkusen lopputulos, kun alku meni niin hienosti. Mulla meni hermo. Nyt koko loppuhäsellys aiheuttaa lähinnä hilpeyttä ja tiedetään ainakin mitä tehdään ensi kerralla toisin.
Hyvä muistutus siitä, että mehän ei kisata mätsäreissä, sinne mennään pitämään hauskaa. Ja aina holskun kanssa huumorintaju mukana, hermoja ei hyödytä menettää.

Terveys ja liikunta.
Illat ovat nyt olleet hieman viileämpiä, joten ilmat sopivat hyvin pyöräilyyn. Alkuviikosta tehtiin vartin lämmittelylenkki ja lähdettiin ajelemaan. Tuhka ei enää arastele pyörää, joten voidaan tehdä hyviä kierroksia. Kierreltiin hiekkateitä Falkullan kotieläintilalle ja Tapanilan kautta takaisin Malmille päin. Juomatauoista huolehtien ajeltiin makeaa vauhtia iltahämärissä. Kerran pysähdyttiin hieman pidemmäksi aikaa, jolloin päästin Tuhkan juoksentelemaan vapaana pelloille. Hetken päästä meillä olikin holskuihailija juttuseurana. Kotiinpäin kuljettaessa raitapoika laukkasi tai ravasi hyvin rennosti eikä pyrkinyt lainkaan pyörän edelle tai kiristämään siimaa. Taisi se hymyilläkin juostessaan. Loppuun jäähdyteltiin puolentunnin kävelylenkin verran. Todella miellyttävä pyöräreissu.
Lihansyöjän ruokavaliota on muutettu hitunen. Raakaruoassa ollaan ja pysytään, mutta kanakasvis-mix on vaihdettu sikakasvis-mixiin! Se on muutaman euron edullisempi ja minusta siinä on paremmat ravintoarvot. Rasvaa ja proteiineja on enemmän lisääntyneisiin energiantarpeisiin. Kilo kyseistä herkkua pitää raitapojan menossa ja kunnossa.

VIIKONLOPULLE SUURIA SUUNNITELMIA!
Koiranäyttelyitä, matkailua, yöpymistä hostellissa ja paljon hollanninpaimenkoiria.
Päästään reissaamaan enemmänkin ensi viikonlopun aikana. Kivaa. Lauantaina aikaisin Lauri tulee autolla ja pakkaa meidät kyytiin. Kymmeneksi ajellaan Saloon koiranäyttelyyn. Holskuja tulee paikalle peräti 6, joista lyhytkarvaisia 2. Me lähdetään kokeilemaan onko hyvällä mätsärikaudella opittu mitään.
Salon näyttelyn jälkeen jatketaan matkaa Turun suuntaan, Kaarinaan. Kaarinassa yövytään opiskelija-asuntolassa koko lauma. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pitkille lenkeille peltojen lomassa.
Sunnuntaina jälleen aikaisin kerätään kimpsut ja kampsut taas mukaan ja ajetaan aamupäivän aikana Pöytyälle, hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn. Ah, tätä on odotettu! Erkkarissa luultavasti ja toivottavasti vietetään puoli päivää monenraitaisten koirien parissa. Tuhka on yksi näyttelyn 97:stä koirasta.
Toivon mukaan onnellisina ja uupuneina suunnataan auton nokka takaisin Helsinkiä kohti joskus sunnuntai-illan aikana.
Siitä sitten myöhemmin.

Nyt me pojat lähdetään lenkille. Tuhka lepäilee boksissaan rakas pullo kainalossaan ja vilkuilee siihen malliin, että jokos mentäis. Vesisadekävelyt ovat ihania.
Hellurei.