Keskiviikko oli tokotreenejä vastaan.
Pitkän työpäivän jälkeen minä olin ihan väsy ja möks ja matkakorttikin oli hävinnyt ja junalippujenkin hintoja korotettu. Ja vaikka mitä tyhmää. Laurin kehotuksesta kuitenkin lähdettiin kiiruhtamaan Malminkartanoa kohti. Pasilassa hypättiin ilmeisesti jossain höyryissä junaan ja Mäkkylässä aloinkin ihmetellä sijaintiamme. Olimmepa hypänneet väärään junaan ja päädyimmepä Leppävaaraan. Seuraavalla junalla palattiin takaisinpäin Huopalahteen päästäksemme oikeaan junaan. Huopalahdessa oli sitten ilmoitus, että seuraava M-juna olisi reilusti myöhässä. Pienen laskeskelun jälkeen totesin, että parhaimmillaankin ehtisimme treeneihin vain 20 minuutiksi, mikäli meitä edes enää huolittaisi ryhmään kesken kaiken. Että voi vinkulelu.
Syvään huokaisten luovuin treeneihin kiiruhtamisesta. Pyörähdimme Huopalahden aseman läheisyydessä haistelemassa uusia tuoksuja ja Tuhka pääsi helpotuksekseen asioilleen. Otimme sitten M-junan stadiin päin. Pasilassa saatiinkin juosta lujaa siihen päivän viidenteen, kotiasemalle vievään junaan. Tuhka innostui juoksemisesta ja vauhditti minua nätisti hihnasta vetämällä, kuin tsempaten "tule, tule, kyllä me ehditään siihen junaan." Laiturilla konnari oli juuri sulkemassa junan ovia ja Tuhka haukahti sille muutaman kerran merkiksi, että hei, täältä laiturin toisesta päästä ollaan vielä tulossa. Tuhkan ansiosta me ehdittiinkin.
Sitten junassa kotiin mennessä ei enää ärsyttänyt niin paljon. Totesin vain, että hemmetti kun rakastan tuota raitakoiraani ja että tulipahan ainakin matkustettua koiran kanssa junilla. Junasta soitin Laurille ja ehdotin rentouttavaa iltakävelyä kolmistaan. Malmilla käytiin sitten leikkimässä ja kävelemässä kaikki yhdessä ja siitäkin tuli parempi mieli. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tokosuunnitelmia.
Viime aikoina emme ole edistyneet tokossa pahemmin. Tuhka tekee kyllä hyvin ja innokkaasti reiluilla avuilla, mutta sen päähän ei tunnu jäävän liikemalleja. Perusasentoa on hinkattu edistymättä. Paikallaololiikkeet ovat jopa ottaneet hieman takapakkia. Nyt me pidämme taukoa kursseista ja otamme kesän mittaisen kotiharjoittelujakson. Minusta tuntuu, että Tuhkan tottistelumoottori vaatii vielä kypsymistä. Kursseilla liika häiriö on liikaa. Jatkamme omilla treeneillä motivaatiota ylläpitäen ja hiljalleen liikkeitä hioen.

Onpas tullut pidempi väli päivittelemättä. Korjataan asia.

Viime viikon tokosta lyhyesti:
Treenattavina asioina olivat hyppy esteen yli, paikalla istuminen ja luoksetulo. Hypyt menivät varsin mallikkaasti, olemme salaa harjoitelleet metsäpoluilla runkojen yli. Vihjesanasta koira hyppäsi esteen yli palkalle. Luoksetulossa jätettiin koira matkan päähän istumaan ja kutsuttiin sieltä liikkeeseen mukaan. Ei vielä huoliteltua loppua. Paikalla istumiseen tarvitaan malttia.
Treenien loppumaku oli ihan hyvä, Tuhka tosin kuumenee muista koirista edelleen ja jodlaa muiden iloksi turhan paljon.

Eiliset tokot:
Lähdin Tuhkan kanssa puoli seitsemältä kotoa ja kävimme virittäytymässä läheisellä nurmikentällä. Meillä oli tosi hyvät leikit! Juuri kun olen itkenyt tänne, ettei me osata ja yhyy on huono fiilis niin johan alkaa toimia. Tuhka kävi selvästi lukemassa bloginsa jossain välissä. Vire leikkimisessä on parempi ja suuntautuminen suurimman osan aikaa minuun, jee! Lelu alkaa pikkuhiljaa palautua omistajan tassuunkin.  Sadekaan ei haitannut meidän riemua mitenkään.
Kahdeksaksi junailtiin jälleen Malminkartanoon. Kentän laidalla otin kontaktitreeniä ja hihnakäyttäytymisen muistutusta. Tuhka ei treenien aikana kuitenkaan ottanut yhtä paljon kierroksia muista kuin aiemmin. Ilmeisesti sadesää, juoksutukset, leikkimiset ja junamatkat rauhoittivat poikaa hieman. Väliin se silti jodlasi ja sinkoili. Koko illan ajan satoi, joten kotimatka oli hieman vaisu molempien osalta. Kotona sain läpimärät, jäätävät, hiekkakerroksella kuorrutetut vaatteet pois, kuivasin koiran ja paineltiin molemmat lämmittelemään. Nukkuminen teki hyvää.
Liikkeet: hyppy, paikallaolo, luoksetulo.
Hyppy: Harkat aloiteltiin hyppykierroksilla, kun este oli käytössämme. Kouluttaja kehui vauhtia ja suoritusintoa. Palkkasin patukalla.
Paikallaolot: Paikallamakuu otettiin jo toisena liikkeenä, joten Tuhkalla oli aivan liikaa säntäilyintoa hyvään suoritukseen. Monta kertaa nousi perään, mutta tarjosi itse uudelleen maahanmenoa. Helpotin harjoitusta pysymällä lähempänä ja palkkaamalla usein. Viimeisellä kerralla koira pysyi maassa hyvin.
Kokeilin myös paikalla istumista perään. Kerran nousi, mutta jujun tajuttuaan pysyi taas nätisti. Paikallaolot vaativat treeniä. Namipalkka kierrosten vähentämiseksi.
Luoksetulo: Ensimmäistä kertaa tehtiin koko liike. Jätin koiran ja se pysyi, kutsuin liikkeeseen ja se tuli vauhdilla, lopetin kutsumalla koiran eteen ja se istui eteen. Avut olivat tietenkin suuret ja lelupalkalla intoa riitti. Jatkossa opetan koiran tulemaan sekä sivulle, että palveluskoirapuolta ajatellen eteen istumaan. Toimii.

Viime viikon mätsäristä:
Torstai-iltaa vietimme Hesperianpuistossa, Finlandiatalon vieressä mätsäripyörteissä. Ja varsinaiset pyörteet olivatkin. Paikka oli uusi ja mätsääjiä ihan mukavasti. Ja Tuhka oli hulivili-tuulella. Bongattiin tuttujakin, toko-kurssilta tuli tuttu Domi-tolleri mätsäämään. Pojat saivat odotellessa vähän painia keskenään energiankulutukseksi.
Kehässä esiinnyimme toisena parina, vastakilpailijana meillä oli valtava tanskandogginarttu. Yllätykseksi Tuhka esiintyi varsin luontevasti, seisoi maltillisesti ja ravasi siististi. Veimme punaisella nauhalla voiton tanskandoggista. Jäimme kehän laidalle odottamaan vuoroamme ryhmäkehään.
Ryhmäkehää saatiinkin odotella melkein puolitoista tuntia. Jälkikäteen tajuan, että olisi kannattanut käydä kävelemässä Tuhkan kanssa tai ottaa pieni leikkihetki ajankuluksi, koska Tuhka oli aikas levottomalla tuulella. Kakara mölisi minkä jaksoi, syöksähteli muita kohti ja muutenvain tempoi hihnaansa. Ei ihan niitä nautinnollisimpia mätsäriodotteluita.
Kun pääsimme punaisten nauhojen kehään homma oli jo hyvää vauhtia menossa poskelleen. Kumpikin oli kerännyt odottelusta kierroksia mukavasti eikä Tuhka enää tiennyt mitä keskittymiskyky tai korvat ovat. Loppu meni ihan jazziksi. Hyrränä pyörivän ja nenä maassa ravaavan koiran kanssa ei tullut enää sijoitusta. Saatiin silti herkkutikkuja ja halpislelu palkinnoksi. Arvostelu: PUN ei sijoitusta.
Harmitti muuten pikkusen lopputulos, kun alku meni niin hienosti. Mulla meni hermo. Nyt koko loppuhäsellys aiheuttaa lähinnä hilpeyttä ja tiedetään ainakin mitä tehdään ensi kerralla toisin.
Hyvä muistutus siitä, että mehän ei kisata mätsäreissä, sinne mennään pitämään hauskaa. Ja aina holskun kanssa huumorintaju mukana, hermoja ei hyödytä menettää.

Terveys ja liikunta.
Illat ovat nyt olleet hieman viileämpiä, joten ilmat sopivat hyvin pyöräilyyn. Alkuviikosta tehtiin vartin lämmittelylenkki ja lähdettiin ajelemaan. Tuhka ei enää arastele pyörää, joten voidaan tehdä hyviä kierroksia. Kierreltiin hiekkateitä Falkullan kotieläintilalle ja Tapanilan kautta takaisin Malmille päin. Juomatauoista huolehtien ajeltiin makeaa vauhtia iltahämärissä. Kerran pysähdyttiin hieman pidemmäksi aikaa, jolloin päästin Tuhkan juoksentelemaan vapaana pelloille. Hetken päästä meillä olikin holskuihailija juttuseurana. Kotiinpäin kuljettaessa raitapoika laukkasi tai ravasi hyvin rennosti eikä pyrkinyt lainkaan pyörän edelle tai kiristämään siimaa. Taisi se hymyilläkin juostessaan. Loppuun jäähdyteltiin puolentunnin kävelylenkin verran. Todella miellyttävä pyöräreissu.
Lihansyöjän ruokavaliota on muutettu hitunen. Raakaruoassa ollaan ja pysytään, mutta kanakasvis-mix on vaihdettu sikakasvis-mixiin! Se on muutaman euron edullisempi ja minusta siinä on paremmat ravintoarvot. Rasvaa ja proteiineja on enemmän lisääntyneisiin energiantarpeisiin. Kilo kyseistä herkkua pitää raitapojan menossa ja kunnossa.

VIIKONLOPULLE SUURIA SUUNNITELMIA!
Koiranäyttelyitä, matkailua, yöpymistä hostellissa ja paljon hollanninpaimenkoiria.
Päästään reissaamaan enemmänkin ensi viikonlopun aikana. Kivaa. Lauantaina aikaisin Lauri tulee autolla ja pakkaa meidät kyytiin. Kymmeneksi ajellaan Saloon koiranäyttelyyn. Holskuja tulee paikalle peräti 6, joista lyhytkarvaisia 2. Me lähdetään kokeilemaan onko hyvällä mätsärikaudella opittu mitään.
Salon näyttelyn jälkeen jatketaan matkaa Turun suuntaan, Kaarinaan. Kaarinassa yövytään opiskelija-asuntolassa koko lauma. Alue vaikuttaa ihanteelliselta pitkille lenkeille peltojen lomassa.
Sunnuntaina jälleen aikaisin kerätään kimpsut ja kampsut taas mukaan ja ajetaan aamupäivän aikana Pöytyälle, hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn. Ah, tätä on odotettu! Erkkarissa luultavasti ja toivottavasti vietetään puoli päivää monenraitaisten koirien parissa. Tuhka on yksi näyttelyn 97:stä koirasta.
Toivon mukaan onnellisina ja uupuneina suunnataan auton nokka takaisin Helsinkiä kohti joskus sunnuntai-illan aikana.
Siitä sitten myöhemmin.

Nyt me pojat lähdetään lenkille. Tuhka lepäilee boksissaan rakas pullo kainalossaan ja vilkuilee siihen malliin, että jokos mentäis. Vesisadekävelyt ovat ihania.
Hellurei.

Tänään käytiin Helatorstain kunniaksi mätsärissä Herttoniemessä.

Aamupäivän viretila ei kummallakaan ollut kyllä paras mahdollinen, mutta lähdettiin silti. Iris lähti matkaan tsemppariksi ja ihanaksi mätsäriseuraksi. Koiralla oli korvat lähinnä koristeena, eikä nameillakaan oikein ollut kohentavaa vaikutusta. Bussimatkan jälkeen paikanpäällä otettiin palloleikkiä, jolla vire ja kontakti paranivatkin. Silti Tuhka tuntui jotenkin, no, löysältä.

Kehään meidät kutsuttiin aika monta kertaa. Meidän pari oli aina vain toisessa kehässä, joten vuoroa siirrettiin ainakin kolme kertaa. Lopulta kun mentiin kehään en edes huomannut katsoa minkälainen koira meillä oli parina. Saattoi olla australianpaimenkoira. Keskityin täysin koiraan ja kehässä meillä menikin paljon paremmin. Koiran istumisyritykset ovat vähentyneet ja meidän esiintyminen parantuu koko ajan, seisominen oli paikoitellen jopa tyylikästä! Saatiin punainen nauha! Pidettiin bileet.
Loppukilpailussa punaisen nauhan saaneiden koirien parhaimmistoa ratkottiin ainakin kymmenen koiran välillä. Tuhkalla oli näyttelyetiketti unohtua, kun kehässä oli yhtäkkiä paljon kavereita. Ravi meni kuitenkin siististi ja me sijoituimmekin neljänsiksi!
Arvostelu: PUN4. Tuomarikin oli hyvä, tunnusteli koiran kunnollisesti ja huolella. Lopuksi tuomari sanoi, että Tuhka oli ollut oikein positiivinen tuttavuus. Hän piti siitä, ettei koira esiintynyt mitenkään konemaisesti.

Bongattiin muuten kentän laidalla toinenkin holsku! Jerexin nuori uros oli varsin komea. Tavattiin taas myös Linda ja belgi Nita. Tuhka on selvästi rakastunut tervutyttöön. Äitikin liittyi meidän seurueeseen mätsärin puolessa välissä ja käytiin kaikki katsomassa kirsikkapuutarhan kukkimista. Kiitos vielä Irikselle matkaseurasta!

Sitten eilisen TOKO.

Kiireisen päivän päätteeksi riennettiin eilen vielä treenailemaan Malminkartanoon. Viime kerralla ei päästykään. Tällä kertaa olivat myös siskoni ja hänen miehensä katsomassa harjoituksia.
Alkuun itseasiassa luulin tulleeni muutaman minuutin myöhässä ja liityin treeniryhmään, jossa näin edelliseltä kerralta tuttuja koirakkoja. Liikkeenä oli paikallamakuu. Liityimme riviin ja suoritimme liikkeen muiden ohessa, palasin vain palkkaamaan Tuhkaa useammin. Sen jälkeen huomasin, että kyseinen ryhmä lopettelikin ja että se olikin tokolupausten ryhmä, johon tuttuja oli siirtynyt. No, hyvin meillä meni heti sekin liike :D

Hyvin meillä meni kyllä koko treenit, omassakin ryhmässä. Tuhka teki koko ajan valtavan hyvin, hyvällä mielellä ja tarkasti. Kontakti kehittyy edelleen. Meillä oli kouluttajana sijainen, jonka kanssa puhuttiin koiran vireystilasta, palkkaamisesta ja tietenkin liikkeiden oikeasta suorittamisesta.

Sitten itse treeniasiaan.
Liikkeet. Tämän kerran liikkeitä olivat perusasento, liikkeestä maahanmeno, liikkeestä istuminen, paikalla istuminen, paikalla makuu ja luoksetulo. Tietysti myös seuraaminen jättöliikkeissä.
Perusasento: Tuhka ei edelleenkään osaa vihjesanasta tulla sivulle, mutta käsiavusta tulee napakasti ja tarkasti oikeaan kohtaan. Kontakti perusasennossa on parantunut. Jatkamme pienentäen apuja ja liittäen tekemisen vihjesanaan. Palkkaan vaihdellen namein ja leluin, vireen mukaan. Kouluttaja kehui koiran paikan ottamista ja tekemistä.
Liikkeestä maahanmeno: Tuhka tekee pelkästä sanastakin, mutta jatkamme vielä pääosin leikin varjolla. Haluan hioa liikkeen perustan hyväksi ja leikin mukana liike säilyy napakkana. Minun täytyy lopettaa sanoissa sekoaminen, käytän helposti sekaisin sanoja "maa" ja "maahan." Ensimmäisen tokokurssin aikana vaihdoin sanan yksitavuiseksi, "maa"-komennoksi.
Liikkeestä istuminen: Olemme tehneet tätä itseksemme hieman, mutta emme aikaisemmin yhdelläkään kurssilla. Toisesta kehotuksesta Tuhka istui nopeasti, josta palkkasin nopeasti. Palkkaan useinmiten lelulla, vireen mukaan.
Paikalla istuminen: Tätäkään ei ole tehty kursseilla ohjattuina. Tuhka suorittaa kuitenkin varmasti tajuttuaan homman ja pysyy paikallaan. Palkkasin namein, jatko katsotaan vireen kannalta.
Paikallamakuu: Tuhka pysyy, voin ottaa pidemmänkin matkan. Kouluttajan mukaan edistynyt liike. Pidän kuitenkin matkan vielä riittävän lyhyenä, haluan liikkeelle vahvan perustan. Lelupalkka, tai vireen mukaan.
Luoksetulo: Teimme tämän viimeiseksi. Otimme vain vauhdikkaan ja iloisen luoksetulon, ei vielä huoliteltua loppua. Kouluttaja piteli Tuhkaa ja päästi kun kutsuin kauempaa. Tuhka tuli aivan täysillä ja jatkoi leikkiä yhtä täysillä. Ihana koira. Tätä lisää.
Seuraaminen: Meille ei varsinaisesti ole ohjattu seuraamista. Liike on aivan alkeissa. Pidän koiran äänellä ja nameilla mukanani. Tuhka pitää kontaktin hyvin.

Treenit olivat oikeasti todella onnistuneet. Jäi jälleen loistava mieli. Jäimme koulutuksen jälkeen kentälle vielä hetkeksi leikkimään ja viereiselle nurmikolle juoksentelemaan. Kotimatka olikin rauhallinen junilla. Nuo koulutukset ovat aina matkoineen päivineen kolmen tunnin mukava illanvietto.
Ensi viikkoon.

Noniin!

Saavuttiin juuri Malminkartanosta kotiin Malmille. Kumpikin aivan rättiväsyneinä, hikisinä ja uurastaneina, mutta hyvällä mielellä. Ihan niin kuin pitikin :)
Laurihan heitti meidän alkuun parkkipaikalle, josta eksyydyttiin oikealle treenikentälle. Pikkuisen saavuttiin myöhässä, mutta löytyi oikea ryhmä. Olikin iso koiraryhmä, yli 10 koirakkoa. Kentällä oli kuitenkin mukavasti tilaa.

Nyt treeniasiaan.
Kontakti. Olen positiivisesti yllättynyt Tuhkan kontaktista. Ennen meillä ei ollut oikein minkäänlaista kontaktia, jos ympärillä oli enemmän kiinnostavia koiria. Nyt se tassutteli paikoitellen todella nätisti ja huolehti itsekin hienosti katsekontaktista. Mutta silti on paljon parannettavaa siinäkin. Tein alkuun pennun kanssa sen virheen, että sanoessani "täällä"-sanan, jolla tarkoitin kontaktia, palkkasin koiran aina ojennetusta kädestä, joten kontakti kehittyi hyväksi namikäteen, ei silmiin. Sitä korjaillaan edelleen, olen alkanut palkata Tuhkaa puhaltelemalla nameja suusta. Ja treeneissä varsinainen kontaktiharjoitus menikin aivan poskelleen, kun koira ei ymmärtänyt mitä siltä haluttiin. Ja kun ne lelut siinä maassa oli muka paljon mielenkiintoisempia kuin seurailla omistajan mielenliikkeitä! Ensi kerralla palkkaan kontaktista suusta.

Liikkeet. Tämän ensimmäisen kerran tokoliikkeinä harjoiteltiin sivulletuloa eli perusasentoa ja liikkeestä maahanmenoa.
Perusasento: on kehittynyt hieman. Tuhka ei vielä osaa tulla sivulle vihjesanasta, mutta kädellä ohjatessa tulee napakasti ja suoraan istumaan. Toistaessani vihjesanan "off" Tuhka lisää siihen kontaktin. Kurssin ohjaaja sanoi, että voitaisi jatkaa pienemmällä avulla. Kokeilin pienentää kädellä ohjausta ja hyvinhän sekin meni. Tästä jatketaan ja palkkaan sekä lelulla että nameilla.
Liikeestä maahanmeno: sujuu leikin varjolla mukavasti. Tuhka menee vihjesanasta maahan ja minä jään vielä palkkaamaan koiraa paikoilleen. Täytyisi kokeilla jatkaa itse matkaa vielä palkkauksen jälkeenkin, kun Tuhka osaa jäädä paikoilleen pitemmälläkin välimatkalla. Ja voisin antaa koiralle vartaloapuja enemmän, lisätä hieman painetta nojaamalla enemmän kohti koiraa ja syöttämällä namia syvälle etutassujen väliin, jotta maahanmenosta saataisiin sähäkämpi liike. Mutta kaikki ajallaan.

Treenikerrasta jäi kokonaisuutena kyllä miellyttävä fiilis. Ei tullut edes vettä niskaan, oli sopivan viileä sää! Yllättävää tosin oli, että Tuhka otti paineita viereisestä skeittariporukasta ja lautojen metelistä, kun Uuden Vuoden raketit eivät olleet mitään. Onneksi treeniryhmän toiseen laitaan siirtymien poisti ne paineet. Meidän täytyy käydä tutustumassa rämiseviin skeittilautoihin ensi kerralla lähemmin. Tuhka ei myöskään pitänyt toimettomuudesta. Minun kuunnellessa ohjeita alkoi kuulua haukahdusten muodossa vaatimuksia aktivointiin. Täytyy vain katsoa, että jättää komentelut huomiotta. Hämmästyin kyllä taas tuota holskua. Tuhka on parantanut monella saralla ja viime aikojen treeneissä raita on ollut todella sähäkkä, sehän taisteleekin upeasti!
Kyllä kai me sitten jotain opitaankin.

Seuraavaan kertaan!