Tuulessa sinä synnyit noitapillin sävelmästä ja tuuli sinut nyt on vienyt
Feenikslintuna annoit meille aikasi, kun tuhkasta meitä varten nousit
Lensit elämääni voimana ja tulenliekkinä, värinä ja nauruna
Se nauru ja ilo jää jälkeesi kaikumaan, kun olet takaisin tuhkaasi nukkunut

Sinua minä odotin koko lapsuuteni, vain sinua kultakoirani
Lämpimine tassuinesi saavuit ja teit maailmastani paremman
Sinun hymyäsi, sitä minä nyt niin valtavasti kaipaan
Mutta elämänvoimallasi kasvatit minusta vahvan kestämään

Sinä olit minun pieni prinssini, elämäni rakkaus ja keskipiste
Sait valtakunnaksesi koko suuren sydämeni
Sama sydän tulee kuulumaan sinulle edelleenkin
Nyt ja aina, muistona ajastasi

Vielä toisinaan, kun oikein tarkasti kuuntelee,
saattaa tuulessa kuulla soivan noitapillin sävelen

 

Kirjoitus tuotu omistajan blogista.

Siitä on nyt viikko. Tämä jää Tuhkan blogin viimeiseksi merkinnäksi.

Perjantai 26.6.09 ei tule koskaan unohtumaan. Helteinen, kaunis perjantai, joka päysäytti elämäni. Ja koirani elämän.

// Muoks: Lyhentelinpä ihan pikkuisen tekstiä. 

Taikasanat vuodelle -09: ulkoilua ja puuhailua lauman parissa. 
Juhuu, Jussia on vietetty viikonlopun verran ja se on nyt takana. Vaikkei tänäkään vuonna päästy kotikontuja kauemmas eikä nähty kokkoa ja vaikka aatonkin satoi, oli hemmetin mukavaa. Hiljaisessa Helsingissä on hyvä rentoutua ja ulkoilla. Me vietimme perhekeskeisen ja ulkoiluntäyteisen viikonlopun, mistä etenkin Tuhka piti suuresti.

Lopussa Lindan ottamia upeita kuvia sunnuntailta, Rajasaaresta!

Aattona kotihengailua ja ulkoilua. Päivän ulkoilusaldo vajaat 4 tuntia.
Perjantaiaamuna pääsin Tuhkan kanssa kahdestaan aamulenkille, ah mitä herkkua. Nyt työviikoilla Lauri on ihana ja lenkittää koiran aamuisin, että minä saan nukkua vähän pidempään, mutta kyllä niitä aamulenkkejäkin tulee nopeasti ikävä. Harmaasta päivästä ja sateesta huolimatta lähdettiin hännät heiluen ulos. Säästä ja Juhannuksesta johtuen ulkoiluväylät olivat ihan tyhjinä, joten Tuhka pääsi vilistelemään vapaana mielensä mukaan puolentoista tunnin verran. Matkalla nähtiin useita jäniksiä ja aivan pieniä, suloisia fasaaninpoikasia yhden pesueen verran. Kotiin palattiin likomärkinä, nälkäisinä ja hymyillen.
Päivälenkille lähdettiin kaikki kolme yhdessä. Juhlan kunniaksi Tuhkalle otettiin mukaan ihan vesilelu ja narupallokin. Palloa heitellen ja peltoja samoilleen lenkistä tuli parituntinen, etenkin kun tassuteltiin Vantaanjoen varteenkin pärskimään ja läträämään. Tuhkan vesipetoilulle antoi lisäpotkua se uusi Wubba-lelu, vietävä kun ei millään pysynyt rannassa kuivalla maalla. Kotimatkalla kuivatettiin koiraa narupallon perässä ja samaista palloa Lauri pelasti moneen kertaan puista. Kotipihoilla juoksukaveriksi löytyi vielä mukava kultainennoutaja.
Iltaa vietettiin elokuvien, laumahuvien ja hyvän ruoan parissa. Iltoihin kuuluu nyt myös yhtenä laumahuvina naksuttelu. Opetan naksuttimen kanssa Tuhkaa seisomaan etutassut hiirimaton päällä, käytetään tätä taitoa agilityssä kontakteissa tai ei. Huvia riittää, kun minä konttaan lattialla naksuttimen ja nakinpätkien kanssa ja koira loikkii paikkaa vaihtavan hiirimaton perässä. Ulkona pistäytymisen jälkeen päätettiin päivä hellittelyhetkeen. Tuhka köllötteli pitkät pätkät lattialla minun sylissä ennen nukkumaanmenoa.

Lauantaina pesuleiri ja saunontaa. Päivän ulkoilusaldo vajaat 3 tuntia.
Äärettömän hitaan aamun jälkeen suunnattiin minun vanhemmille keikkaa tekemään. Matkaa tehtiin tuttuun tapaan hieman ristiin rastiin ja kaikenmoista tutkittiin. Vanhemmilla minä ja Lauri jatkettiin joku aika sitten aloitettua ikkunan- ja matonpesua, nyt pestiin kahdet ikkunat ja matto. Pesuleirin ajan raitakoira torkkui eteisessä vahtipaikallaan, ja tulipa se parvekkeen lasien pesussa työnjohtajaksi jälkeä tarkastamaan. Hommien jälkeen syötiin ja Tuhka sai herkullisia lihapaloja ja ylijäämiä juhannusateriasta. Siitähän se leveä virne koiran naamalle tuli.
Kuuden jälkeen tassuteltiin vielä omalla sakilla semmoiset seitsemän kilometriä minun vanhemmilta Laurin vanhempien kotiin saunomaan. Tuhka sai jolkotella tuoksujen perässä miten tahtoi, kun muita ihmisiä ei pahemmin näkynyt. Oulunkylän päässä poikettiin Pikkukosken komeilla kallioillakin kiipeilemässä. Ogelissa vietettiin iltaa ja saunottiin kolmen hengen voimin aika myöhään, joten sinne jäätiin yöksi. Tuhkalle kerättiin kaapeista sekalainen herkkuillallinen, jonka jälkeen vatsansa viereen oli hyvä käpertyä nukkumaan.

Sunnuntaina paluu kotioloihin ja koirasuhteisiin. Päivän ulkoilusaldo reilut 6 tuntia.
Viikonlopun päätöspäivänä Tuhka herätteli meidät aamuserenadilla Ogelissa ja hoputti aamutoimien jälkeen ulos ja lenkille. Ihmisten osalta nukkuminen meni ehkä vähän poskelleen, mutta hei, saipahan taas raitasika ihmisiin vipinää. Aamulenkiksi tassuttelimme jälleen kertaalleen Pikkukosken kallioiden ylitse, joenvarsimaisemien kautta kotiin reilun tunnin verran.
Yhdeltä minulle ja Tuhkalle tulikin sitten taas lähtö. Olinpa sopinut pitkästä aikaa Tuhkan päänmenoksi koiratapaamisen Pasilassa tavattiin pitkästä aikaa Linda ja ihana Nita-tyttö. Pasilasta käveltiin Rajasaareen ja merenrannassa Linda sai hyviä kuvia Tuhkasta. Saaressa pedot päästettiin irti pitkän kävelyn jälkeen ja kakaroilla riitti taas yhteistä juttua. Tämä omistaja täällä epäilee, että hänen pieni raitapoikansa on auttamattomasti ihastunut viehättävään tervuerentyttöön.
Saaressa nuoripari sai viilettää sydämensä kyllyydestä pitkin kallioita, heinikoita ja merenrantaa. Välissä meno meinasi kuumentua, kun Tuhkalla oli sekä suuri keppi että ihana nainen puolustettavinaan muuta koirakansaa vastaan. Koirat saivat uida ja juosta tuntitolkulla mielensä mukaan. Nita ja Linda olivat hyvää seuraa neljän tunnin ajan ja koirat nauttivat.
Viideltä lähdettiin takaisin kotiin päin, Tuhka taakseen katsellen kaveriaan etsien. Vaikka bussi keskustaan ja juna Malmille olivat täysiä ja kuumia, ei Tuhkalla ollut ongelmaa torkkua penkkien alla. Kaipa se näki vauhdikkaita unia kuluneesta Juhannuksesta.

Kuvia Rajasaaresta. Kiitos Linda kuvailuista!
Kuvaus: Linda Toivonen

Saareen mennessä saatiin vielä kuivia kuvia Tuhkasta.

 

Saaressa märkä koiralauma rellesti pitkin rantaa. Tuhka hukkasi vauhdissa korvansakin hetkeksi.

Keppileikeissä oli koko porukka mukana.

Vedessä Tuhka oli kiistaton kepin hallitsija!

Maallakin vauhtia kepin kanssa riitti.

Vesisekoilun jälkeen nuoriso siirtyi kuivalle maalle kaahailemaan.

 

Tuhkamies edusti Saaressa.

Nuorestaparista saatiin yhteiskuva rannalla, peräti paikallaankin.

Keskiviikko oli tokotreenejä vastaan.
Pitkän työpäivän jälkeen minä olin ihan väsy ja möks ja matkakorttikin oli hävinnyt ja junalippujenkin hintoja korotettu. Ja vaikka mitä tyhmää. Laurin kehotuksesta kuitenkin lähdettiin kiiruhtamaan Malminkartanoa kohti. Pasilassa hypättiin ilmeisesti jossain höyryissä junaan ja Mäkkylässä aloinkin ihmetellä sijaintiamme. Olimmepa hypänneet väärään junaan ja päädyimmepä Leppävaaraan. Seuraavalla junalla palattiin takaisinpäin Huopalahteen päästäksemme oikeaan junaan. Huopalahdessa oli sitten ilmoitus, että seuraava M-juna olisi reilusti myöhässä. Pienen laskeskelun jälkeen totesin, että parhaimmillaankin ehtisimme treeneihin vain 20 minuutiksi, mikäli meitä edes enää huolittaisi ryhmään kesken kaiken. Että voi vinkulelu.
Syvään huokaisten luovuin treeneihin kiiruhtamisesta. Pyörähdimme Huopalahden aseman läheisyydessä haistelemassa uusia tuoksuja ja Tuhka pääsi helpotuksekseen asioilleen. Otimme sitten M-junan stadiin päin. Pasilassa saatiinkin juosta lujaa siihen päivän viidenteen, kotiasemalle vievään junaan. Tuhka innostui juoksemisesta ja vauhditti minua nätisti hihnasta vetämällä, kuin tsempaten "tule, tule, kyllä me ehditään siihen junaan." Laiturilla konnari oli juuri sulkemassa junan ovia ja Tuhka haukahti sille muutaman kerran merkiksi, että hei, täältä laiturin toisesta päästä ollaan vielä tulossa. Tuhkan ansiosta me ehdittiinkin.
Sitten junassa kotiin mennessä ei enää ärsyttänyt niin paljon. Totesin vain, että hemmetti kun rakastan tuota raitakoiraani ja että tulipahan ainakin matkustettua koiran kanssa junilla. Junasta soitin Laurille ja ehdotin rentouttavaa iltakävelyä kolmistaan. Malmilla käytiin sitten leikkimässä ja kävelemässä kaikki yhdessä ja siitäkin tuli parempi mieli. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tokosuunnitelmia.
Viime aikoina emme ole edistyneet tokossa pahemmin. Tuhka tekee kyllä hyvin ja innokkaasti reiluilla avuilla, mutta sen päähän ei tunnu jäävän liikemalleja. Perusasentoa on hinkattu edistymättä. Paikallaololiikkeet ovat jopa ottaneet hieman takapakkia. Nyt me pidämme taukoa kursseista ja otamme kesän mittaisen kotiharjoittelujakson. Minusta tuntuu, että Tuhkan tottistelumoottori vaatii vielä kypsymistä. Kursseilla liika häiriö on liikaa. Jatkamme omilla treeneillä motivaatiota ylläpitäen ja hiljalleen liikkeitä hioen.

Olemme palanneet näyttelymatkalta hengissä takaisin Helsinkiin. Vieläpä niin hyvissä voimissa, että tänään kyläiltiinkin kavereilla Keravalla koko lauman voimin. Tuhka the Pikkuraita oli taas porukan tähti ja etevä kyläilijä ja autoilijakin. Mukava päivä elokuvien, pizzojen, hassun koiran ja ystävien seurassa!

Mutta reissusta. Viikonlopun ohjelmassa olivat Salon koiranäyttely ja hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttely Pöytällä. Lauantaina aikaisin aamulla Lauri tuli auton kanssa hakemaan meidät reissuun kaikkine kimpsuinemme. Aamupäivällä nautiskeltiin sujuvasti Salossa esiintymisestä, jonka jälkeen vietimme kesäistä päivää Turussa. Illaksi ajettiin Kaarinaan, jossa yövyimme mukavasti maaseudulla, Tuorlan majatalossa. Sunnuntaina taas aamupäivällä ajeltiin Pöytyälle erkkariin viettämään holskumaista päivää. Erkkarissa Tuhka tapasi ihanat pentuesisaruksensakin. Paljon tapahtui ja koettiin viikonloppureissussa ja hyvällä mielellä palattiin takaisin kotiinpäin.

Antaa kuitenkin kuvien kertoa sanoja enemmän. Pistetäänpä show pyörimään.

HYVÄNTUULINEN REISSAAJA. Mitenpä Tuhkan matkassa voisi ihmisiäkään huolet painaa, kun koiraakin vain naurattaa. Tuhkan kanssa on helppoa mennä, eikä varmasti huumori unohdu raitapojan seurassa.

 

NÄYTTELYHUUMAA. Salon näyttelypaikalla keskitytään yhteispeliin ja tulevaan esiintymiseen. Ja meillä menikin loistavasti. Holskujen vuoroa odotellessa seurusteltiin mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

 

TUORLA. Salon näyttelyn ja Turussa vietetyn päivän jälkeen päivän kääntyessä iltaa kohti ajoimme Kaarinaan, Tuorlaan. Seuraavan päivän näyttelykoitoksiin valmistauduttiin rentoutumalla kauniissa luonnossa ja yöpymällä mukavasti Tuorlan majatalossa.

 

Ja Tuorlassa olikin mukavaa! Maaseudulla Tuhkalle riitti metsäpolkuja tutkittaviksi. Keppejäkin löytyi tuon tuosta suun täydeltä.

Ja ah se pihapiirin pikkuväki! Pienen hollantilaisen pedon päänmenoksi majatalon metsistä löytyi oravia enemmän kuin tarpeeksi ja jestas, kun ihan pihassakin oli ihana kanihäkki ja muutama vapaana juoksenteleva kana. Kaiken huipuksi holskunpoika pääsi toteuttamaan itseään hiirten parissa! Yksikin vietävä siimahäntä luikahti seinänrakoon kujeilemaan ja sitähän oli sitten ihmeteltävä!

Kaikista ihaninta taisi kuitenkin Tuhkalle olla se tila ja vapaus. Siitä me kaikki nautimme - vapaasta kirmailusta kesäillassa ja puhtaista, pehmoisista unista.

PÖYTYÄ. Sunnuntaina kunnon aamulenkin jälkeen suunnattiin Pöytän erikoisnäyttelyyn, melkein sadan muun holskun joukkoon. Pitkän päivän aikana Laurikin pääsi maistelemaan holskumeininkiä. Laurista ja Tuhkasta on tullut hyvä parivaljakko.

Sivistyneen näyttelykäytöksen lisäksi Tuhkan oli myös saatava olla kakara. Touhuhan meni välillä ihan jazziksi ja Laurin kanssa Tuhka sai rällästää hihnan päässä. Pojilla oli jännää hihnan herruudesta taistellessa.

ESIINTYMINEN. Kehäänkin päästiin kertaalleen pitkän odottelun jälkeen. Esiintymisestä jäi oikein makoisa jälkimaku. Ja meillä oli hauskaa. Meidän takana muuten juoksee Tuhkan veli, Nipa.

LOPPUPÄÄTELMÄ. Hieno viikonloppu. Arvostelut olivat 2x EH ja perheen voimin oli ihanaa olla kiertelemässä. Tuli nähtyä, tehtyä ja koettua. Erikoiskiitos Laurille kuljetuksista ja seurasta.

Tässä Tuhkan mielipide koko hoidosta! Hymyilyttäähän se.