Muokkaus// Lisäsin mätsäripäivältä kuvan loppuun! Kuva: Linda Toivonen

Eilenpä käytiin hyväntekeväisyys Match Show'ssa Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksella. Meidän eka mätsäri kohti parempaa näyttelykäyttäytymistä.

Vanhemmilta taas lähdettiin ja koukattiin kodin kautta rokotustodistus mukaan. Olin tietysti unohtanut, että mätsärissäkin pitää rokotukset selvittää. Tuhka oli alkumetreistä lähtien hyvässä vireessä, innokkaana, valppaana ja hyväkäytöksisenä. Siitähän omistajankin naamalle leviää hulvaton hymy ja askel melkein lentää.

Tuomarinkylälle tassutteluun vierähti puolitoista tuntia, kun ei pidetty mitään kiirettä. Tuhka laski innokkuuskierroksiaankin sopivasti. Paikanpäällä se käyttäytyikin mallikkaasti, kuten koko matkan ajan. Ilmoittautumisen jälkeen kierreltiin tunnin verran alueella leikkien ja rentoutuen ennen kehään menoa. Saimme myös mukavan holskuihailijan seuraksemme.

Mätsäriesiintyminen:
Yhden aikaan sitten kaikki suuret koirat kutsuttiin kehään. Alkuun Tuhkalla oli taas lanka hukassa, oli vaikeuksia saada se seisomaan ja pysymään paikallaan. Tuomari teki yleiskatsauksen, jonka jälkeen kehässä esiinnyttiin pareittain. Meidän parina oli nuori kultainennoutaja omistajansa kanssa ja kultsu vei meistä voiton punaisella nauhalla. Meille tuli sininen nauha. Mutta yksilöesiintyminen meni meillä minusta oikein kivasti. Tuhka seisoi tyylikkäästi aloillaan ja juoksi hyvin vierellä. Parannusta! Minun täytyy vielä oppia luontevammaksi ja sovittaa vauhti paremmin laukka-askeleiden karsimiseksi.

Suurten koirien kehässä oli paljon arvosteltavia pareja ja me olimme olleet ensimmäisinä, joten odoteltavaa oli. Tuhkalla alkoi siinä odotellessa aika käydä pitkäksi, joten se piristi kanssakilpailijoita hollantilaisen perinteisellä jodlausnäytöksellä ja minua remmiä syömällä.

Loppukilpailussa sinisen nauhan saaneista valittiin neljä parasta ja sen jälkeen myös punaisen nauhan saaneista. Me halusimme satsata loppuun, kun alkuun ei älytty. Minä kokeilin ensimmäistä kertaa nostaa näyttelytaluttimen ylös, aivan korvien taakse ja sillähän saatiin koiraan hieman lisää ryhtiä. Tämän teemme jatkossakin. Yksilöarvostelussa voidaan ottaa rennommalla hihnalla. Me pääsimme sinisten nauhojen neljänsiksi, mutta emme varsinaisesti sijoittuneet. Tuhka sai kuitenkin varsin maistuvan luuherkun palkinnoksi!

Sinisten sijoitusten jälkeen hipsimme pois paikalta, kunnes muistin, että kehäapulainen oli luultavasti kirjoittanut arvostelua. Eikun takaisin! Arvostelun haettuani kävelin toistamiseen möllitokoon saapuneen koirakon ohi ja jäimme jutustelemaan. Hän pyysi saada kuvata Tuhkaa, joten päästimme koirat juoksemaan pellolle. Tuhka nautti suuresti saadessaan riekkua hetken viehkeän tervu-neidon kanssa. Lindalle kiitokset mielenkiinnosta ja kuvista!

Tässä meidän arvostelu:
"Miellyttävä. Hieman tukeva. Voisi keskittyä paremmin, hyvä karva. Esitys häiritsee liikettä. Liikkuu kunnollisesti."

Omat kommentit:
Suoraansanottuna aluksi pöyristyin tuota rakennearvostelua; "hieman tukeva." Minä kun olen tehnyt kaikkeni pitääkseni koiran hyvässä lihaksessa ja kunnossa. Toisaalta onhan se tyypiltään vähän 'suorakaide', saattaa ulkopuoliselle näyttää jytkyltä. Ja itse olen kuluneen viikon ollut hammaspotilaana, joten lenkit ovat jääneet minimaalisiksi. Mutta että tukeva! No, lenkit normalisoituvat nyt minun toivuttua eikä varmasti sitten ole mitään tukevaa. Paitsi asenne.
Karvasta sen verran, että sitä tippuu. Karvanlähtöaika nääs. Hyvä, hyvä.
Tuon arvostelukohdan "esitys häiritsee liikettä", otan hyvänä vinkkinä. Edelleen ravin väliin tipahtelee laukka-askeleita minun takia ja minun on opeteltava esittämään koira luontevasti. Yksilöarvostelussa yritän juoksuttaa mahdollisimman rennosti ja löysällä taluttimella, jotten pingota koiraa.

Kokonaisuutena mätsäri meni minusta ihanasti. Emme lähteneet mitenkään kilpailumielellä, vaan oppimaan ja kehittymään, joten tunnelma pysyi loistavana alusta loppuun. Tilaa oli hyvin eikä tarvinnut tunkea mihinkään. Alun hämmennyksen jälkeen Tuhkakin käsitti taas jutun juonen ja meni minusta hienosti. Tottakai on vielä paljon parannettavaa, mutta mätsäreissähän meistä pestään joka kerran hieman tottuneempia esiintyjiä. Jäi erittäin hyvä mieli tuosta kokemuksesta, sekä minulle että selvästi myös koiralle. Tuhka näytti pitävän yhdessä esiintymisestä ja minäkin tsemppasin oikeasta toiminnasta. Se oli oikeasti kivaa. Ja sen jälkeen oltiin taas molemmat ihan poikki.
Sanoisin että aika hyödyllinen ja opettava viiden tunnin lenkki. Kun vielä käveltiinkin takaisin vanhemmille sieltä.
Helatorstaina seuraavaan mätsäriin!

Kuvaus: Linda Toivonen