Tänään ollaan vietetty päivää rentoutuen. Aamulla nukuttiin pitkään, käytiin aamulenkillä juoksemassa ja leikkimässä ja sen jälkeen vilpoinen kesäsade ajoi meidät kotiin. Ennen sadetta oltiin taas etsimässä Tuhkan kaulapantaa, jonka se hukkasi pari päivää sitten pusikoihin. Miten ihmeessä koira hävittää pannan kaulastaan? Ärsyttää, kun uusi, kallis panta hävisi nimilaattoineen päivineen. Etsintöjä jatketaan. Illalla mennään taas tokoilemaan.

Eilen minulla olikin viimeinen varsinainen koulupäivä, enää todistus pitää hakea lauantaina. Sitten on lukio minun osalta takana, ainakin muutaman vuoden ajan. Eläinkoulutukset odottavat! Näinä vapaapäivinä olemme Tuhkan kanssa tehneet pitkiä lenkkejä, kun ilmatkin ovat olleet täydellisiä. Eilenkin tassuteltiin Malmin lentokentän ympäri, sellainen mukava 3 tunnin lenkki. Viileämpinä päivinä käydään juoksemassa tai pyöräilemässä ja treenaillaan. Leikkimistä treenataan edelleen.

Terveys.
Käväisimme maanantaina eläinlääkärillä rokotuksissa. Samalla koiralle tehtiin terveystarkastus, ja kaikki tietenkin hyvässä kunnossa. Lääkäri sanoi Tuhkaa oikein miellyttäväksi. Vuoroa odotellessa pääsin myös punnitsemaan jätkän kunnon vaa'alla. Tuhka painaa tasan 30 kiloa, kun pari kuukautta sitten paino oli 30,5 kg. Kevään lenkit, treenit ja reissailut ovat näköjään yhdessä raakaruoan kanssa tehneet jotain. Kesämies on timmissä kunnossa ja hyvä niin.
Myös madotus on hoidettu tältä keväältä. Lääke oli tällä kertaa Lopatol ja sekin on sopinut hyvin. Kesällä myös rymytään vaikka missä metsiköissä ja pelloilla ja reissataan pitkin Suomea kaikenlaisten öttiäisten syötävänä, joten Tuhkalla on nyt punkkipanta. Saas nähdä toimiiko, se kumminkin saa olla kaulassa ainakin elokuun loppuun asti. Mökkireissulla se varmasti onkin tarpeeseen.

Treenit.
Viime ja kuluvalla viikolla tokotreenit ovat jääneet vähemmälle, kun on ollut niin paljon muutakin juttua. Vähän sivulletuloa, paikalla istumista, maahanmenoa ja seuraamista ollaan otettu bussipysäkeillä ja lenkeillä. Kesän alettua päivätkin ovat olleet niin kuumia koiralle, etten ole halunnut hikisellä treenistelyllä viedä intoa ja kaikkia mehuja koirasta.

Leikkiminen vaatii harjoitusta. Tuhkan pentuaikoina en varsinaisesti leikittänyt koiraa, sen opimme vasta kursseilla. Tuhka taistelee kivasti, mutta lelun voitettuaan se joko lähtee sen kanssa karkuun tai tiputtaa sen hetken päästä oman onnensa nojaan. Hyvinä päivinä Tuhka palauttaa lelut minun luokse tai jopa tarjoaa niitä leikitettäviksi, ja sitä minun onkin pyrittävä vahvistamaan. Jatkamme kahden lelun leikkejä siten, että palautetusta lelusta tai koiran tekemästä aloitteesta lentää toinen lelu. Patukasta taistelemme, mikäli koira tarjoaa sitä minulle, muuten olen passiivinen tai liikun poispäin houkutellen koiraa tuomaan patukkaa. Palkkaan kaikesta kontaktista ja lelun tarjoamisesta ja ylipäätään kaikesta innosta, joka kohdistuu minuun.
APUVA. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuhkaa on vaikea saada leikkimään minun kanssa. En tiedä onko taisteluleikit ollenkaan hyviä tässä tilanteessa, ettei koira koe sitä kamppailuksi. En tiedä teenkö ollenkaan oikein, kun leikkimistreeni ei oikein tuota tulosta. Edelleen minä leikin enemmän kuin koira ja huono leikkiminen näkyy etenkin koulutuksissa, kun koira huitelee lelunsa kanssa missä sattuu. Olisinpa ymmärtänyt heti alkuun paremmin vahvistaa oikeaa käyttäytymistä. Kokemattomuus soikoon.

Agility on meillä nyt ihan uusi juttu. Kävimme lauantaina 23.5 Hollanninpaimenkoirayhdistyksen järjestämässä agilitypäivässä tutustumassa lajiin.
Alkutunnelmat eivät olleet niin hilpeät, kun Espoon perukoille etsiytyminen keskustan kautta kesti myöhästelevillä busseilla yli tunnin suuntaansa ja menomatkalla räpsähti tarkastusmaksukin maksettavaksi, kun leimasin kortin vahingossa Helsingin sisäisellä enkä seudulla. Harmitti helvetisti, kun rahaa ei kuitenkaan koskaan ole liikaa ja lipuntarkastajat sentään näkivät minun leimaavan lipun! No, näköjään vahingoista saa toisinaan maksaa karvaasti. Huokaus. Tarkastusmaksun summalla opiskelija matkustaisi jo yli 3 kuukautta :<
Kenttä kumminkin löytyi helposti hyvän ohjeistuksen ansiosta ja loppujen lopuksi Puolarmetsään oli helppo päästä. Sadekin oli loppunut. Tuhkan kanssa ensin kierreltiin kenttää ja katseltiin muiden holskujen menoa. Nähtiin niin karkkaria, pitkäkarvaa kuin lyhkäreitäkin. NIPA-VELIKIN OLI PAIKALLA! Riikalla sattui olemaan ylimääräinen häkki mukanaan, johon Tuhka saatiin ihmettelemään dalmatialaistuoksuja. Muutaman tunnin minä ehdin istua kentän laidalla imemässä oppia muiden touhuista ennen omaa vuoroamme.
Lajiin tutustujia paikalla oli kolme. Nuoria vuoroteltiin kentällä, ettei kukaan väsähtänyt liikaa. Tuhkan kanssa harjoiteltiin ihan ensin putken suorittamista. Hyvin nopeasti poika tajusi jujun. Toisella vuorolla putkea pidennittiinkin ja siihen voitiin tehdä jo reilu mutka. Meni tosi hienosti. Seuraavilla vuoroilla harjoiteltiin hyppyesteitä ja ohjausta. Viimeisillä kerroilla liitettiin muutama aivan matala hyppyeste putkeen ja niitä Tuhka menikin lujaa ja onnistuneesti. Tuhka oppi vauhdikkaan lajin idean hyvin nopeasti ja tekikin innolla.
Tunnin treenin jälkeen oli erittäin hyvä mieli ja kaikki harmitukset tiessään. Jälleen sai olla todella tyytyväinen koiraansa. Kotimatka meni hyvin kahden väsyneen treenaajan nuokkuessa busseissa ja junissa. Tuhka väsähti täysin agiharjoituksista ja nukkui junassakin jaloissa. Ikinä ennen en ole joutunutkaan herättämään koiraa junasta poistuttaessa.

Lajista ja treeneistä innostuneena olenkin varannut minulle ja Tuhkalle agilitykurssin Koirakeitaalle. Siitä tulee hauskaa. Täytyy vain miettiä palkkauskeinot etukäteen ja petrata leikkimistä.