Keskiviikko oli tokotreenejä vastaan.
Pitkän työpäivän jälkeen minä olin ihan väsy ja möks ja matkakorttikin oli hävinnyt ja junalippujenkin hintoja korotettu. Ja vaikka mitä tyhmää. Laurin kehotuksesta kuitenkin lähdettiin kiiruhtamaan Malminkartanoa kohti. Pasilassa hypättiin ilmeisesti jossain höyryissä junaan ja Mäkkylässä aloinkin ihmetellä sijaintiamme. Olimmepa hypänneet väärään junaan ja päädyimmepä Leppävaaraan. Seuraavalla junalla palattiin takaisinpäin Huopalahteen päästäksemme oikeaan junaan. Huopalahdessa oli sitten ilmoitus, että seuraava M-juna olisi reilusti myöhässä. Pienen laskeskelun jälkeen totesin, että parhaimmillaankin ehtisimme treeneihin vain 20 minuutiksi, mikäli meitä edes enää huolittaisi ryhmään kesken kaiken. Että voi vinkulelu.
Syvään huokaisten luovuin treeneihin kiiruhtamisesta. Pyörähdimme Huopalahden aseman läheisyydessä haistelemassa uusia tuoksuja ja Tuhka pääsi helpotuksekseen asioilleen. Otimme sitten M-junan stadiin päin. Pasilassa saatiinkin juosta lujaa siihen päivän viidenteen, kotiasemalle vievään junaan. Tuhka innostui juoksemisesta ja vauhditti minua nätisti hihnasta vetämällä, kuin tsempaten "tule, tule, kyllä me ehditään siihen junaan." Laiturilla konnari oli juuri sulkemassa junan ovia ja Tuhka haukahti sille muutaman kerran merkiksi, että hei, täältä laiturin toisesta päästä ollaan vielä tulossa. Tuhkan ansiosta me ehdittiinkin.
Sitten junassa kotiin mennessä ei enää ärsyttänyt niin paljon. Totesin vain, että hemmetti kun rakastan tuota raitakoiraani ja että tulipahan ainakin matkustettua koiran kanssa junilla. Junasta soitin Laurille ja ehdotin rentouttavaa iltakävelyä kolmistaan. Malmilla käytiin sitten leikkimässä ja kävelemässä kaikki yhdessä ja siitäkin tuli parempi mieli. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Tokosuunnitelmia.
Viime aikoina emme ole edistyneet tokossa pahemmin. Tuhka tekee kyllä hyvin ja innokkaasti reiluilla avuilla, mutta sen päähän ei tunnu jäävän liikemalleja. Perusasentoa on hinkattu edistymättä. Paikallaololiikkeet ovat jopa ottaneet hieman takapakkia. Nyt me pidämme taukoa kursseista ja otamme kesän mittaisen kotiharjoittelujakson. Minusta tuntuu, että Tuhkan tottistelumoottori vaatii vielä kypsymistä. Kursseilla liika häiriö on liikaa. Jatkamme omilla treeneillä motivaatiota ylläpitäen ja hiljalleen liikkeitä hioen.