Myyrästäjä.
Eilen iltalenkillä Tuhka harrasti pelloilla aika tiiviisti kettuhyppyjä ja leikkihyökkäyksiä. Sitten se ei enää ollutkaan leikkiä. Tuhka säntäsi vauhtiin ja hyökkäsi heinikkoon jonkin perään. Samassa se jokin oli jo koiran hampaissa. Tuhka teki kahdet hurjat tapporavistelut ennen kuin ehdin edes älähtää. Kun minä juoksin koiran viereen se oli jo laskenut otuksen hampaistaan ja mennyt maate polulle. Heinikossa makasi suuri vesimyyrä, jonka kehossa oli hampaanjälkiä. Se hengitti vielä muutaman kerran ja kuoli. Pieni keho pysähtyi kokonaan.

Ja minä toruin koiraa ankarasti. Ei siitä tietenkään ollut hyötyä sen jo tapettua myyrän, mutta suuttumus tulee luontaisesti kun omistaa itse 5 gerbiiliä. Petohan tuo koira on, siitä ei pääse mihinkään. Tällä kertaa se kuitenkin vain tappoi sen rotan kokoisen vesimyyrän ja jätti sen heti sen jälkeen minun huolekseni. Me jätimme myyrän kettuille.

Saalistusvietistä on hyötyä koulutuksessa, mutta kotioloissa sen haluaisi pois. Onneksi Tuhka tietää lentävänsä oitis ikkunasta ulos jos vilkaiseekaan väärällä tavalla gerbuja. Kotona on pysynyt ja toivottavasti pysyy rauha maassa. Ulkona se onkin sitten tiikeri.

Gerbiilipulma.
Eilen lenkin jälkeen kotona oli sitten toisenlainen ongelma. Annoin kaikille gerbuille pahvirullia nakerreltaviksi. Pojat sai erikoiskohtelua, kun annoin niille sellaisen kaupasta napatun oikein paksun rullan. Ne ovat myös paljon wc-paperirullia ohuempia. Pojat ei ole pitkään aikaan saaneet sellaista, ilmeisesti viimeksi aivan pieninä.

Huh, en olisi ikinä uskonut joutuvani pelastamaan gerbiiliä pahvirullasta! Pojat eivät enää mahdu kaupan rullista läpi, mutta kai Vaneli oli sitä yrittänyt ja jäänyt kiinni. Vanelin takapää näkyi rullasta ja se hengitti kauhuissaan. Sai otettua gerbiilin ja rullan sängylle. Kuumeisen mietinnän jälkeen sahasin veitsellä rullan puolivälistä lyhyemmäksi ja näin, että Vanelilla oli kiilautunut etujalka pään alle jumiin. Aloin kuoria rullasta kerroksia Vanelin riuhtoessa itseään irti. Koko tilanne oli aikas järkyttävä. Pientä eläintä on käsiteltävä hyvin varovasti, mutta kuitenkin halusin pelastaa sen nopeasti, ettei se menisi shokkiin. Pieni sydän takoi paniikissa kauheaa vauhtia. Kaiken päälle Vaneli riuhtoi takajaloillaan niin kovasti, että sen kynsi irtosi. Onneksi pian sain kuorittua rullasta niin monta kerrosta pois, että se pehmeni ja Vaneli sai itsensä ulos. Hetken se hoiperteli huojentuneena ja kiipesi syliin. Terrassa se ontui hieman. Pörrö tuli heti pitämään veljestään huolta.

Pelastusoperaatiosta selvittiin säikähdyksellä. Ja opittiin ettei enää liian pieniä rullia nakerreltaviksi. Eläinlauman kanssa ei kyllä tule tylsäksi elämä!

Huomisen riemu.
Lauri tulee huomenna kotiin kahden viikon reissusta. Meillä onkin ollut ikävä koko poppoolla. Lauri on Tuhkan idoli.