Tuulessa sinä synnyit noitapillin sävelmästä ja tuuli sinut nyt on vienyt
Feenikslintuna annoit meille aikasi, kun tuhkasta meitä varten nousit
Lensit elämääni voimana ja tulenliekkinä, värinä ja nauruna
Se nauru ja ilo jää jälkeesi kaikumaan, kun olet takaisin tuhkaasi nukkunut

Sinua minä odotin koko lapsuuteni, vain sinua kultakoirani
Lämpimine tassuinesi saavuit ja teit maailmastani paremman
Sinun hymyäsi, sitä minä nyt niin valtavasti kaipaan
Mutta elämänvoimallasi kasvatit minusta vahvan kestämään

Sinä olit minun pieni prinssini, elämäni rakkaus ja keskipiste
Sait valtakunnaksesi koko suuren sydämeni
Sama sydän tulee kuulumaan sinulle edelleenkin
Nyt ja aina, muistona ajastasi

Vielä toisinaan, kun oikein tarkasti kuuntelee,
saattaa tuulessa kuulla soivan noitapillin sävelen